Today about cars, to me it's amuzing. Every nation has in use some colloquial words and sayings, but Finns are really inventive in this field.
Names of the car brands have their own Finnish versions commonly used even in the official buy/sell advertisements and offers.
Here's list of the most popular: Mersu - mercedes, there's internet page dedicated to Mercedes www.mersuforum.net ,Volkkari - volkswagen, Bemari - BMW, Limu - limousine, Pösö - Peugeot, Tökötti - Toyota, Jenkit - American cars, Japsit/Japskut - Japanese cars, Saksarit - German cars.
I have found the below chat on some internet forum dedicated to cars:
subject: 'Japsku vai jenkki?' (Japanese or American?)
a few answers:
-Ei kumpaakaan vaan sakemanni (any of them but the German one)
-Jenkki joka tilanteeseen (American in every case)
-Saksari (German)
-Japsithan on ainoita oikeita autoja (the Japanese are the only right ones)
-Molemmat löytyy. Käyttöajoihin japsi, muuten jenkki. Saksanpaskoihin päin en edes kuse. (I got both, practical are Japanese, otherwise Americans, on the German ones I don't even pee)
-Saksalainen, aina. (German, always)
as we can see, opinions are divided ...
I've seen also 'mersu-japsi' comparison chat.
this is a man's world ...
Puhekieli on olemassa ja käytössä varmasti jokaisella kielellä, mutta mielestäni suomalaiset ovat tällä alalla erityisen kekseliäitä.
Auto brändien nimilla on suomen kielessä omat versiot, ja ne ovat yleisesti paljon käytetty, jopa ostos/myynti mainoksissa ja tarjouksissa.
Tässä yleeisemmät: Mersu - Mercedes (on jopa nettisivu Mercedesista www.mersuforum.net )
Volkkari - volkswagen, Bemari - BMW, Limu - limousine, Pösö - Peugeot, Tökötti - Toyota, Jenkit - American cars, Japsit/Japskut - Japanese cars, Saksarit - German cars.
Tormasin netissä seuraavaan keskusteluun GTI foruumissa:
Viestin aihe: Japsku vai jenkki?
Pari vastausta:
-Ei kumpaakaan vaan sakemanni
-Jenkki joka tilanteeseen
-Saksari
-Japsithan on ainoita oikeita autoja
-Molemmat löytyy. Käyttöajoihin japsi, muuten jenkki. Saksanpaskoihin päin en edes kuse.
-Saksalainen, aina.
Huomaatte heidän mielipideet olivat eripuraiset.
Löysin myös 'mersu-japsi' vertailun.
miesten maailma ...
Sunday, November 27, 2011
Tuesday, November 22, 2011
Fazer & Wedel
I have found interesting similarities between Finnish and Polish greatest and most popular chocolate brands: Fazer and Wedel.
Both companies started as the family businesses in the 1800's and were continued and developed by the founders' descentants. The both founders' descentants were their the only sons.
Both companies have been innovative in the chocolate production, the owners got proper education and honed their skills on the apprenticeships abroad.
Both companies very fast since their foundation gained wide popularity and appreciation... and what's essential - despite changing of the companies' forms, they are still in the first leage of the chocolate brands in the world.
Karl Otto Fazer was born in Helsinki in 1866 as a son of the Swiss furrier. In 1891 he opened the French-Russian café in Kluuvikatu 3, Helsinki. Few years later he started manufacturing of chocolate and confections and industrial-scale manufacturing of sweets.
His wife, Berta Blomqvist was daughter of the master baker from Tammisaari.
Karl served apprenticeships in St.Petersburg, Berlin and Paris and became master confectioner.
Karl Fazer's only son Sven, started working for the company in 1915 and in 1939 became Fazer's chief executive. During the war Fazer was producing macaronies and buiscuits for the army.
The only son of Sven - Peter worked as the Fazer's chief executive in years 1965–1987.
Nowadays Fazer is one of the largest corporations in the Finnish food industry - Finland's leading confectionery and bakery company. It operates in 8 countries and employs over 16700 people.
Few more facts about Karl Fazer: he was hunter, fisher and a great marksman. He was also expert on birds, established few bird reserves, and brought pheasants to Finland:-)
Wedel is the oldest chocolate brand in Poland. Wedel's founder - Karl Ernst Heinrich Wedel, was German who in 1845 came to Warsaw with his Polish wife and son Emil.
In 1851 he opened confectionery at Miodowa Street in Warsaw. He was producing chocolate using a steam engine imported from France.
His wife, Karolina Wiśnowska, was daughter of the famous Warsaw candy and sweets maker.
Wedel's only son, Emil Albert Fredryk Wedel served apprenticeships at confectioneries in Germany, Switzerland, England, and France, and received a Ph.D. in Food Chemistry.
In 1876, he received company as a wedding gift from his father Karl. Emil has greatly expanded business.
Wedel’s chocolates got immense popularity fast and very soon started to be forged. That's why already in 1869 Karl started to signature each bar of cholocolade with the sealed name C.E.Wedel. The custom was intercepted by Emil, whose handwritten signature became the company's logo.
During II World War Wedel continued production for the Germans' use but the employees launched many sabotage acts and the Wedel's owner at the time - Emil's only son Jan, refused to collaborate as a Volksdeutsche (ethnic German) person, despite his German roots. Wedel arranged baking bread for the starving people of Warsaw, and arranged underground teachings. Part of the Wedels' employees were exterminated in the Nazi concentration camps (i.a. my grandma's brother).
After the war, Wedel rebuilt the factory, and the communist government nationalized the company. It was reprivatized in 1989. In 1991 it was bought by Pepsi Co, in 1999 by Cadbury, and in June 2010 by Lotte of Japan.
Fazer ja Wedel ovat suurimmat ja suosituimmat suklaabrändit - Fazer Suomessa ja Wedel Puolassa. Olen huomannut mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä niiden välillä.
Molemmat perustettiin perheyrityksinä 1800 luvulla, ja yrityksien toimintaa jatkoivat perustajien jälkeläiset. Molemmilla perustajilla oli vain ainoat pojat.
Molemmat yritykset olivat uudistusmielisiä suklaan valmistamisessa, ja molemmat ovat nopeasti saaneet suosiota ja arvonnousua kotimaassa sekä ulkomailla ... ja mikä tärkeää, yrityksien muodon muuttaamisesta huolimatta, ne ovat edelleen ensi luokkaisia suklaa brändejä maailmassa.Karl Otto Fazer syntyi Helsingissä 1866. Hänen isänsä oli sveitsiläissyntyinen turkkuri.
Vuonna 1891 hän avasi vaimonsa kanssa ranskalais-venäläisen konditorian Kluuvikatu 3:ssa Helsingissa. Pari vuotta sen jälkeen hän perusti suklaa- ja karamellitehtaan, ja rakensi lisää tehtaita. Yritys laajeni nopeasti ja kasvoi suuryritykseksi. Karlin vaimo, Berta Blomqvist oli Tammisaaren leipomomestarin tytär. Karl Fazer opiskeli Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa kondiittorimestariksi.
Hänen ainoa poika Sven työskenteli Fazerissa 1915 lähtien ja vuonna 1938 hänestä tuli uusi toimitusjohtaja.
Toisen maailman sodan aikana Fazerissa valmistetiin armeijalle makaronia ja keksejä.
Svenin poika, Peter toimi Fazer-yhtiön toimitusjohtajana 1965–1987 ja sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana.Nykyisin Oy Karl Fazer Ab on leipomo- ja ruokapalvelualalla toimiva perheyritys, konserni jolla on toimintaa kahdeksassa maassa ja työlistää yli 16700 henkilöitä. Markkinointi&Mainonta-lehden ja Taloustutkimuksen tämänvuotisessa Brändien arvostus -tutkimuksen mukaan, Fazer on jatkuvasti suosituimpien suomalaisten brändien listan huipulla.
Vielä pari mielenkiintoista faktaa Karl Fazerista: hän oli myös metsästäjä, kalastaja, erinomainen kilpa-ampuja ja lintujen tuntija. Hän perusti pari linnuston suoja-alueita ja toi Suomeen faasanit.
Wedel on vanhin puolalainen suklabrändi ja se on perustettu vuonna 1851. Wedelin perustaja - Karl Ernst Heinrich Wedel oli Saksalainen, joka vuonna 1845 saapui Varsovaan puolalaisen vaimonsa ja pojan Emilin kanssa.
Vuonna 1851 hän avasi konditorian Miodowa-kadulla Varsovassa. Hän alkoi valmistamaan suklaata Ranskasta tuodulla erikois höyrykonella.
Karlin vaimo, Karolina Wiśnowska oli Varsovan kondiittorimestarin tytär.
Karl Wedelin ainoa poika Emil oli työhärjoitteluissa kondiittorifirmoissa Saksassa, Sveitsissa, Englannissa ja Ranskassa. Hänestä tuli elintarvikekemian tohtori. Vuonna 1876 hän sai isältä yrityksen häälahjana. Emil kehitti firmaa paljon.
Wedelin suklaat saivat suuren suosion, ja pian niitä alettiin väärenätmään. Tämän takia Karl Wedel alkoi jo vuonna 1869 allekirjoittamaan jokaisen suklaa levyn sinetöitylla allekirjoituksella.
Emil jatkoi tätä tapaa, ja hänen käsin tehdystä allekirjoituksesta tuli yrityksen logo.
Toisen maailman sodan aikana Wedel valmisti tuotteita Saksalaisien määräyksien mukaan, mutta siellä tehtiin paljon sabotaasi toimintaa. Senaikainen Wedelin johtaja Jan (Emilin ainoa poika) kielsi tekemästä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Hän ei halunnut olla Volksdeustche listalla saksalaisten syntymäperästä huolimatta. Wedel valmisti salaa leipää Varsovan nälkäisille ihmisille, ja järjesti salaa opetusta. Osa Wedelin työntekijöistä vietiin tehtaasta pois ja tapettiin Natsien keskitysleireissä (mm. minun isoäidin veljensä). Sodan jälkeen Jan Wedel jälleen rakensi tehtaan, mutta komunistinen hallitus kansallisti yrityksen. Wedel yksityistettiin takaisin vuonna 1989. Vuonna 1991 se myytiin Pepsi Co:lle, vuonna 1999 Cadbury:lle ja vuonna 2010 Japanin Lotte:lle.
Both companies started as the family businesses in the 1800's and were continued and developed by the founders' descentants. The both founders' descentants were their the only sons.
Both companies have been innovative in the chocolate production, the owners got proper education and honed their skills on the apprenticeships abroad.
Both companies very fast since their foundation gained wide popularity and appreciation... and what's essential - despite changing of the companies' forms, they are still in the first leage of the chocolate brands in the world.
Karl Otto Fazer was born in Helsinki in 1866 as a son of the Swiss furrier. In 1891 he opened the French-Russian café in Kluuvikatu 3, Helsinki. Few years later he started manufacturing of chocolate and confections and industrial-scale manufacturing of sweets.
His wife, Berta Blomqvist was daughter of the master baker from Tammisaari.
Karl served apprenticeships in St.Petersburg, Berlin and Paris and became master confectioner.
Karl Fazer's only son Sven, started working for the company in 1915 and in 1939 became Fazer's chief executive. During the war Fazer was producing macaronies and buiscuits for the army.
The only son of Sven - Peter worked as the Fazer's chief executive in years 1965–1987.
Nowadays Fazer is one of the largest corporations in the Finnish food industry - Finland's leading confectionery and bakery company. It operates in 8 countries and employs over 16700 people.
Few more facts about Karl Fazer: he was hunter, fisher and a great marksman. He was also expert on birds, established few bird reserves, and brought pheasants to Finland:-)
Wedel is the oldest chocolate brand in Poland. Wedel's founder - Karl Ernst Heinrich Wedel, was German who in 1845 came to Warsaw with his Polish wife and son Emil.
In 1851 he opened confectionery at Miodowa Street in Warsaw. He was producing chocolate using a steam engine imported from France.
His wife, Karolina Wiśnowska, was daughter of the famous Warsaw candy and sweets maker.
Wedel's only son, Emil Albert Fredryk Wedel served apprenticeships at confectioneries in Germany, Switzerland, England, and France, and received a Ph.D. in Food Chemistry.
In 1876, he received company as a wedding gift from his father Karl. Emil has greatly expanded business.
Wedel’s chocolates got immense popularity fast and very soon started to be forged. That's why already in 1869 Karl started to signature each bar of cholocolade with the sealed name C.E.Wedel. The custom was intercepted by Emil, whose handwritten signature became the company's logo.
During II World War Wedel continued production for the Germans' use but the employees launched many sabotage acts and the Wedel's owner at the time - Emil's only son Jan, refused to collaborate as a Volksdeutsche (ethnic German) person, despite his German roots. Wedel arranged baking bread for the starving people of Warsaw, and arranged underground teachings. Part of the Wedels' employees were exterminated in the Nazi concentration camps (i.a. my grandma's brother).
After the war, Wedel rebuilt the factory, and the communist government nationalized the company. It was reprivatized in 1989. In 1991 it was bought by Pepsi Co, in 1999 by Cadbury, and in June 2010 by Lotte of Japan.
Fazer ja Wedel ovat suurimmat ja suosituimmat suklaabrändit - Fazer Suomessa ja Wedel Puolassa. Olen huomannut mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä niiden välillä.
Molemmat perustettiin perheyrityksinä 1800 luvulla, ja yrityksien toimintaa jatkoivat perustajien jälkeläiset. Molemmilla perustajilla oli vain ainoat pojat.
Molemmat yritykset olivat uudistusmielisiä suklaan valmistamisessa, ja molemmat ovat nopeasti saaneet suosiota ja arvonnousua kotimaassa sekä ulkomailla ... ja mikä tärkeää, yrityksien muodon muuttaamisesta huolimatta, ne ovat edelleen ensi luokkaisia suklaa brändejä maailmassa.Karl Otto Fazer syntyi Helsingissä 1866. Hänen isänsä oli sveitsiläissyntyinen turkkuri.
Vuonna 1891 hän avasi vaimonsa kanssa ranskalais-venäläisen konditorian Kluuvikatu 3:ssa Helsingissa. Pari vuotta sen jälkeen hän perusti suklaa- ja karamellitehtaan, ja rakensi lisää tehtaita. Yritys laajeni nopeasti ja kasvoi suuryritykseksi. Karlin vaimo, Berta Blomqvist oli Tammisaaren leipomomestarin tytär. Karl Fazer opiskeli Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa kondiittorimestariksi.
Hänen ainoa poika Sven työskenteli Fazerissa 1915 lähtien ja vuonna 1938 hänestä tuli uusi toimitusjohtaja.
Toisen maailman sodan aikana Fazerissa valmistetiin armeijalle makaronia ja keksejä.
Svenin poika, Peter toimi Fazer-yhtiön toimitusjohtajana 1965–1987 ja sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana.Nykyisin Oy Karl Fazer Ab on leipomo- ja ruokapalvelualalla toimiva perheyritys, konserni jolla on toimintaa kahdeksassa maassa ja työlistää yli 16700 henkilöitä. Markkinointi&Mainonta-lehden ja Taloustutkimuksen tämänvuotisessa Brändien arvostus -tutkimuksen mukaan, Fazer on jatkuvasti suosituimpien suomalaisten brändien listan huipulla.
Vielä pari mielenkiintoista faktaa Karl Fazerista: hän oli myös metsästäjä, kalastaja, erinomainen kilpa-ampuja ja lintujen tuntija. Hän perusti pari linnuston suoja-alueita ja toi Suomeen faasanit.
Wedel on vanhin puolalainen suklabrändi ja se on perustettu vuonna 1851. Wedelin perustaja - Karl Ernst Heinrich Wedel oli Saksalainen, joka vuonna 1845 saapui Varsovaan puolalaisen vaimonsa ja pojan Emilin kanssa.
Vuonna 1851 hän avasi konditorian Miodowa-kadulla Varsovassa. Hän alkoi valmistamaan suklaata Ranskasta tuodulla erikois höyrykonella.
Karlin vaimo, Karolina Wiśnowska oli Varsovan kondiittorimestarin tytär.
Karl Wedelin ainoa poika Emil oli työhärjoitteluissa kondiittorifirmoissa Saksassa, Sveitsissa, Englannissa ja Ranskassa. Hänestä tuli elintarvikekemian tohtori. Vuonna 1876 hän sai isältä yrityksen häälahjana. Emil kehitti firmaa paljon.
Wedelin suklaat saivat suuren suosion, ja pian niitä alettiin väärenätmään. Tämän takia Karl Wedel alkoi jo vuonna 1869 allekirjoittamaan jokaisen suklaa levyn sinetöitylla allekirjoituksella.
Emil jatkoi tätä tapaa, ja hänen käsin tehdystä allekirjoituksesta tuli yrityksen logo.
Toisen maailman sodan aikana Wedel valmisti tuotteita Saksalaisien määräyksien mukaan, mutta siellä tehtiin paljon sabotaasi toimintaa. Senaikainen Wedelin johtaja Jan (Emilin ainoa poika) kielsi tekemästä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Hän ei halunnut olla Volksdeustche listalla saksalaisten syntymäperästä huolimatta. Wedel valmisti salaa leipää Varsovan nälkäisille ihmisille, ja järjesti salaa opetusta. Osa Wedelin työntekijöistä vietiin tehtaasta pois ja tapettiin Natsien keskitysleireissä (mm. minun isoäidin veljensä). Sodan jälkeen Jan Wedel jälleen rakensi tehtaan, mutta komunistinen hallitus kansallisti yrityksen. Wedel yksityistettiin takaisin vuonna 1989. Vuonna 1991 se myytiin Pepsi Co:lle, vuonna 1999 Cadbury:lle ja vuonna 2010 Japanin Lotte:lle.
Tuesday, November 15, 2011
HIRVI . The Finnish elk
The Eurasian elk / moose, (Alces Alces) definitely deserves its own post in this blog.
While travelling across Finland it's impossible not to notice hundreds of the road sings with the elk image - the elk warning signs. They seem to be speciffic attraction of the Finnish lanscapes, but they are the real problem on the roads. There are over thousand road collisions with elks every year in Finland. (av.1300). Additional problem occures during winters when elks walk to the roads to lick salt used for melting snow and ice.
Elk collision insurance is a common part of the voluntary car insurances in Finland. It covers accidents in which a vehicle hits an elk.
Collisons with elks are extremely dangerous as elks are very big and very heavy. They are the biggest mammals in Finland: adult males are 1.8–2.2m high at the shoulder, weigh ca.380–720 kg.
Elks have a good sense of hearing and smell but poor eyesight. They are very good swimmers and divers - can be under water up to 50sec.
There are over 100 000 elk in Finland and they are popular game species. Hunting elks requires licence and is very strictly regulated. There are even regulations concerning colour of the hunting clothes. It must be red or orange. The elk hunting period lasts from the last Saturday of September to the 15 December.
Elk meet is high in protein and low in fat, rich source of iron, phosphorus and zinc, however it is not recommended to consume its liver nor kidneys as they may contain heavy-metal contaminants. Consuming of the liver and kidneys from elk more than one year old is not advised in Finland because of the high level of cadmium in these organs of the Finnish elks. According to Wikipedia the elk liver can be used to measure radiation level of the area where the elk was living.
Hirvi, (Alces Alces) varmasti ansaitsee oman postin tässä blogissa. Suomessa matkustettaessa huomaa satoja hirvivaarasta varoittavia liikennemerkkejä. Hirvet ovat upeita eläimiä, mutta tosiasiassa he aiheuttavat vakavia ongelmia. Vuosittain Suomessa sattuu liikenteessä n.1 300 hirvikolaria. Hirvikolarit ovat erittäin vaarallisia, koska hirvi on valtavan iso ja painava eläin (suurin nisäkäs Suomessa, aikuinen uros: säkäkorkeus 1.8–2.1m ja paino ca.380–720 kg).
Suomessa yleinen on hirvivakuutus, joka korvaa hirvieläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot. Lisää ongelmia tulee talvisin, kun hirvet nuolevat tieltä suolaa.
Hirven kuulo ja hajuaisti on hyvä, mutta nakö on heikko. Ne ovat loistavia uimaan, sekä sukeltamaan. Voivat olla veden alla jopa 50 sekuntia.
Suomessa on noin 100 000 hirveä ja hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisesta lauantaista 31 joulukuutta asti. Hirven metsästys on tiukasti säännelty. On olemassa jopa säännöt metsästäjien vaatetuksesta. Sen pitää olla punainen tai oranssi.
Hirven liha on vähärasvaista ja sisältää paljon proteiinia. Se on myös hyvä raudan, fosforin ja sinkin ravintolähde. Hirven maksan syömistä ei suositella, koska hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan. Varsinkin maksa ja munuaiset sisältävät kadmiumia ja sen takia niiden syöminen ei ole suositeltavaa yli vuoden ikäisistä hirvistä. Wikipedian mukaan hirven maksasta voidaan mitata hirven elinalueen radioaktiivisuutta. (fot.Wikipedia)
While travelling across Finland it's impossible not to notice hundreds of the road sings with the elk image - the elk warning signs. They seem to be speciffic attraction of the Finnish lanscapes, but they are the real problem on the roads. There are over thousand road collisions with elks every year in Finland. (av.1300). Additional problem occures during winters when elks walk to the roads to lick salt used for melting snow and ice.
Elk collision insurance is a common part of the voluntary car insurances in Finland. It covers accidents in which a vehicle hits an elk.
Collisons with elks are extremely dangerous as elks are very big and very heavy. They are the biggest mammals in Finland: adult males are 1.8–2.2m high at the shoulder, weigh ca.380–720 kg.
Elks have a good sense of hearing and smell but poor eyesight. They are very good swimmers and divers - can be under water up to 50sec.
There are over 100 000 elk in Finland and they are popular game species. Hunting elks requires licence and is very strictly regulated. There are even regulations concerning colour of the hunting clothes. It must be red or orange. The elk hunting period lasts from the last Saturday of September to the 15 December.
Elk meet is high in protein and low in fat, rich source of iron, phosphorus and zinc, however it is not recommended to consume its liver nor kidneys as they may contain heavy-metal contaminants. Consuming of the liver and kidneys from elk more than one year old is not advised in Finland because of the high level of cadmium in these organs of the Finnish elks. According to Wikipedia the elk liver can be used to measure radiation level of the area where the elk was living.
Hirvi, (Alces Alces) varmasti ansaitsee oman postin tässä blogissa. Suomessa matkustettaessa huomaa satoja hirvivaarasta varoittavia liikennemerkkejä. Hirvet ovat upeita eläimiä, mutta tosiasiassa he aiheuttavat vakavia ongelmia. Vuosittain Suomessa sattuu liikenteessä n.1 300 hirvikolaria. Hirvikolarit ovat erittäin vaarallisia, koska hirvi on valtavan iso ja painava eläin (suurin nisäkäs Suomessa, aikuinen uros: säkäkorkeus 1.8–2.1m ja paino ca.380–720 kg).
Suomessa yleinen on hirvivakuutus, joka korvaa hirvieläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot. Lisää ongelmia tulee talvisin, kun hirvet nuolevat tieltä suolaa.
Hirven kuulo ja hajuaisti on hyvä, mutta nakö on heikko. Ne ovat loistavia uimaan, sekä sukeltamaan. Voivat olla veden alla jopa 50 sekuntia.
Suomessa on noin 100 000 hirveä ja hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisesta lauantaista 31 joulukuutta asti. Hirven metsästys on tiukasti säännelty. On olemassa jopa säännöt metsästäjien vaatetuksesta. Sen pitää olla punainen tai oranssi.
Hirven liha on vähärasvaista ja sisältää paljon proteiinia. Se on myös hyvä raudan, fosforin ja sinkin ravintolähde. Hirven maksan syömistä ei suositella, koska hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan. Varsinkin maksa ja munuaiset sisältävät kadmiumia ja sen takia niiden syöminen ei ole suositeltavaa yli vuoden ikäisistä hirvistä. Wikipedian mukaan hirven maksasta voidaan mitata hirven elinalueen radioaktiivisuutta. (fot.Wikipedia)
Thursday, November 10, 2011
the first morning frost ... ensimmäinen pakkasaamu
I started this blog from complaining about Finnish weather but this year autumn in Finland is the warmest since 1961! There are still blooming flowers on my balcony. Today was the first a bit frosty morning, minus 3'C. Few pics from Koivukylä:
Blogin alussa valitin suomen ilmastosta, mutta tänä vuonna Suomessa on lämpimin syksy 50 vuoteen! Kesäkukat kukoistavat vielä parvekkeellani. Vasta tänän oli ensimmäinen aamupakkanen. Pari tänään otettua kuvaa (Koivukylä):
Blogin alussa valitin suomen ilmastosta, mutta tänä vuonna Suomessa on lämpimin syksy 50 vuoteen! Kesäkukat kukoistavat vielä parvekkeellani. Vasta tänän oli ensimmäinen aamupakkanen. Pari tänään otettua kuvaa (Koivukylä):
Monday, November 7, 2011
Finnish flea markets. Kirppikset.
While living in Poland I had never been to a flea market. I know about some bazaars where one could get among the other things also something old, but they were not popular. There are in Poland some old and even historical flea markets but they are specialized often in antics, or they are rather places where one can hunt sth unusual, original and special. They are not places for purchasing eg. household basic goods.
Usually the redundant goods are thrown away if any friend nor neighbour wants them.
The old clothes find new users more often, especially the children clothes.
There are places where people can give away own used clothes for charity, but no one sells them to the strangers for money.
When in 2004 Poland joined European Union, hundreds of thousands of Poles left immediately to work abroad to the more prosperous EU countries. Soon they started to import to Poland the second hand clothes for sale. Nowadays in Poland there are thousands of the second hand shops with clothing from England, Ireland, Holland, Denmark etc. Before that, every piece of cloth with an english tag was worth gold, and today I see advertisements in the Polish newspapers: 'I sell
2 tones of the English clothes in good condition'. Times change ...When I moved to Finland, I considered flea markets as the places for poor people, arranged to allow them getting basic commodities and clothes for small money. I was surprised how many of the flea markets I was passing by every day, and how many people were visiting them.
When I moved to Helsinki and I rented room for few months, few people suggested getting furnitures from a flea market. I went just to see how it looks like (honestly speaking I was prejudiced) and I bought all I wanted in the first place. It was second hand shop specialized with furnitures.
The Finnish flea markets website http://www.kirpputorihaku.com/
I must mention here the pioneers of recycling in Finland: 'Fida’s Second Hand Shops', national charity flea market chain. Nowadays there are 30 Fida stores in Finland. Click here for more information: http://www.fidainternational.fi/fida-2nd-hand-shops/
The clothing reuse and recycling in Finland is additionally to the flea markets arranged by the UFF organization. Money collected by selling clothes go to the charity programmes in Africa and India. Around one million of Finns supports UFF yearly (for more news about it: http://www.uff.fi/)
Asuessani Puolassa en koskaan käynyt kirppiksella. Puolassa on aina ollut bazaareja, mistä voi saada myös jotain vanhaa, mutta ne eivät ole mitenkään suosittuja, eivätkä yleisiä. Puolassa on vanhoja ja jopa historiallisia kirpputoreja, mutta ne ovat erikoistuneet usein antiikkiin, tai ne ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn alaan, ne eivät ole tavallisia käyttöesineitä varten.
Tavallisesti tarpeettomat tavarat heitetään roskiin, jos ei kukaan tuttu tai naapuri tavaroita halua. Vanhoille vaatteille löytyy joskus uusi omistaja, varsinkin lasten vaatteille. On myös paikkoja mihin voi lahjoittaa vaatteita hyväntekeväisyyskohteisiin, mutta ei kukaan vie omia vaateita myytäväksi vieraille ihmisille. Vuonna 2004 Puola liittyi Euroopan unioniin, silloin satoja tuhansia Puolalaisia lähti heti töihin muihin EU maihin. Pian he rupesivat tuomaan Puolaan myytäväksi käytettyjä vaatteita. Nykyisin Puolassa on tuhansia kauppoja, joissa myydään käytettyjä vaatteita Englannista, Irlannista, Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ...
Ennen sitä jokainen englantilainen etiketti oli kullanarvoinen, ja nyt näen puolalaisissa lehdissä tarjouksia: 'myydään 2 tonnia englantilaisia vaatteitä'. Ajat muuttuu ... Alussa Suomessa ajattelin kirppisten olevan köyhille ihmisille. Ihmettelin huomattuani niiden suuren määrän, ja kuinka paljon ihmiset niitä käyttävät. Kun muutin Helsingiin vuodeksi ja vuokrasin huoneen, pari ihmistä vihjasi minulle kirppiksistä, kun halusin ostaa perus huonekaluja. Kävin vain katsomassa (olin rehellisesti sanottuna varma, että en osta sieltä mitään) ja ostin kaikki mitä tarvitsin kerralla. Se kirppis oli erikoistunut huonekaluihin.
Suomen kirputorit sivusto http://www.kirpputorihaku.com/
Minun on pakko mainita myös Fida lähetystorit. Fida lähetystorit on 30 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää avustustyötä yli 40 maassa. Vaatekierrätystä järjestää lisäksi tehokkaasti organisaatio UFF. Myynistä saadut rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyskohteisiin Afrikassa ja Intiassa. Vuosittain noin miljoona suomalaista tukee UFF:n toimintaa. (katso lisää: http://www.uff.fi/)
Usually the redundant goods are thrown away if any friend nor neighbour wants them.
The old clothes find new users more often, especially the children clothes.
There are places where people can give away own used clothes for charity, but no one sells them to the strangers for money.
When in 2004 Poland joined European Union, hundreds of thousands of Poles left immediately to work abroad to the more prosperous EU countries. Soon they started to import to Poland the second hand clothes for sale. Nowadays in Poland there are thousands of the second hand shops with clothing from England, Ireland, Holland, Denmark etc. Before that, every piece of cloth with an english tag was worth gold, and today I see advertisements in the Polish newspapers: 'I sell
2 tones of the English clothes in good condition'. Times change ...When I moved to Finland, I considered flea markets as the places for poor people, arranged to allow them getting basic commodities and clothes for small money. I was surprised how many of the flea markets I was passing by every day, and how many people were visiting them.
When I moved to Helsinki and I rented room for few months, few people suggested getting furnitures from a flea market. I went just to see how it looks like (honestly speaking I was prejudiced) and I bought all I wanted in the first place. It was second hand shop specialized with furnitures.
The Finnish flea markets website http://www.kirpputorihaku.com/
I must mention here the pioneers of recycling in Finland: 'Fida’s Second Hand Shops', national charity flea market chain. Nowadays there are 30 Fida stores in Finland. Click here for more information: http://www.fidainternational.fi/fida-2nd-hand-shops/
The clothing reuse and recycling in Finland is additionally to the flea markets arranged by the UFF organization. Money collected by selling clothes go to the charity programmes in Africa and India. Around one million of Finns supports UFF yearly (for more news about it: http://www.uff.fi/)
Asuessani Puolassa en koskaan käynyt kirppiksella. Puolassa on aina ollut bazaareja, mistä voi saada myös jotain vanhaa, mutta ne eivät ole mitenkään suosittuja, eivätkä yleisiä. Puolassa on vanhoja ja jopa historiallisia kirpputoreja, mutta ne ovat erikoistuneet usein antiikkiin, tai ne ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn alaan, ne eivät ole tavallisia käyttöesineitä varten.
Tavallisesti tarpeettomat tavarat heitetään roskiin, jos ei kukaan tuttu tai naapuri tavaroita halua. Vanhoille vaatteille löytyy joskus uusi omistaja, varsinkin lasten vaatteille. On myös paikkoja mihin voi lahjoittaa vaatteita hyväntekeväisyyskohteisiin, mutta ei kukaan vie omia vaateita myytäväksi vieraille ihmisille. Vuonna 2004 Puola liittyi Euroopan unioniin, silloin satoja tuhansia Puolalaisia lähti heti töihin muihin EU maihin. Pian he rupesivat tuomaan Puolaan myytäväksi käytettyjä vaatteita. Nykyisin Puolassa on tuhansia kauppoja, joissa myydään käytettyjä vaatteita Englannista, Irlannista, Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ...
Ennen sitä jokainen englantilainen etiketti oli kullanarvoinen, ja nyt näen puolalaisissa lehdissä tarjouksia: 'myydään 2 tonnia englantilaisia vaatteitä'. Ajat muuttuu ... Alussa Suomessa ajattelin kirppisten olevan köyhille ihmisille. Ihmettelin huomattuani niiden suuren määrän, ja kuinka paljon ihmiset niitä käyttävät. Kun muutin Helsingiin vuodeksi ja vuokrasin huoneen, pari ihmistä vihjasi minulle kirppiksistä, kun halusin ostaa perus huonekaluja. Kävin vain katsomassa (olin rehellisesti sanottuna varma, että en osta sieltä mitään) ja ostin kaikki mitä tarvitsin kerralla. Se kirppis oli erikoistunut huonekaluihin.
Suomen kirputorit sivusto http://www.kirpputorihaku.com/
Minun on pakko mainita myös Fida lähetystorit. Fida lähetystorit on 30 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää avustustyötä yli 40 maassa. Vaatekierrätystä järjestää lisäksi tehokkaasti organisaatio UFF. Myynistä saadut rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyskohteisiin Afrikassa ja Intiassa. Vuosittain noin miljoona suomalaista tukee UFF:n toimintaa. (katso lisää: http://www.uff.fi/)
Friday, November 4, 2011
REuse REcycle REduce
In this blog I deal with issues which appeared to me new or different when I came to Finland.
So I must mention the waste and recycyling problem despite I would like to avoid writing about my home country in an uncomplimentary way. I attended the primary school in the 80's.
Every pupil was obliged to bring to school every month at least 4kg of the waste paper and at least 30 aluminium caps (dairy products were sold in the glass bottles with aluminum caps).
Maybe it sounds weird, but it made children thinking about recycling, they saw its effectiveness looking at huge amounts of the collected waste materials ready to be recycled and used again.
Today Polish school education programmes cover of course the environment, ecology and recycling issues. There are arranged some bigger recycling events and actions. But on the streets, in yards and homes it doesn't look like someone pays to that much attention.
Dumpsters are mostly filled with the general waste and it's hardly ever possible to return glass bottle to the shop. Cans are not returnable to shops at all but they can be sold to be recycled as aluminium. Price is not encouraging, under 1e per kg, but some people collect and sell it anyway.
In Finland you should keep the can intact, so the can recycling machine can accept it, and in Poland just opposite - you should smash the can very well, so it takes less space at the recycling point.
On my first days in Finland I had problem where to toss eg. used teabag - is it paper, or biowaste or general waste? I have met very eager pro-recycling people here, who take this truly seriously.
So I have seen in the Finnish homes separate buckets, boxes and sacks for various categories of waste: biowaste, paper (separately newspapers and cardboards), glass (separately coloured and clear), plastic, special/hazardous waste (eg.batteries), and for general waste.
Nowadays I have the opposite problem than before living in Finland - when Im in Poland I wonder why all the garbage go the same dumpster.
Blogissa käsittelen asioita, jotka olivat minulle uusia Suomessa, joten on pakko kirjoittaa kierrätyksestä. Se on vaikeaa, koska tällä kertaa kirjoitan jotain epämukavaa omasta kotimaasta. Kävin peruskoulua 80-luvulla, jolloin jokaisella opiskelijalla oli velvoite tuoda kouluun joka kuukausi vähintään 4kg paperia ja vähintään 30 alumiinia kapselia maitopulloista. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se pakotti ajattelemaan kierrätystä. Lapset näkivät kuinka paljon kierrätys materiaalia yhteensä tuli, kun jokainen lapsi oli tuonut pienen oman osuutensa. Nyt kouluissa opetetaan ympäristöstä ja ekologiasta, järjestetään kierrätys ja ympäristö tapahtumia. Kaduilla ja kodeissa en kuitenkaan näe panostusta kierrätykseen.
Roskapaikat ovat pääosin pelkkää sekäjätettä ja harvoin on mahdollista palauttaa kauppaan lasi pulloja, ei koskaan tölkkejä. Tölkkit kierrätetään vain alumiinina. Hinta alle 1e per kg, mutta jotkut kuitenkin tekevät sen. Suomessa pitää säilyttää tölkki ehjänä, että kone antaa palautuksen. Puolassa tölkit pitää puristaa, että se ei vie paljon tilaa.
Aivan alussa Suomessa, koin ongelmana kun piti heittaa pois es. käytetty teepussi. Piti miettiä mihin jätekategoriaan teepussi kuuluu - bio tai paperi tai sekajätteisiin. Kun joku oikeasti kierrättää, otetaan asia vakavasti. Silloin kiertää erikseen biojate, paperi (erikseen tavallista ja pahvipaperia sekä kartonkia), lasi (erikseen värikäs ja väriton), muovit, ongelmajäte (es.patterit),
ja sekäjäte.
Nykyisin on päinvastoin - kun olen Puolassa ihmettelen, kun ihmiset edelleen heittävät kaikki roskat yhteen.
So I must mention the waste and recycyling problem despite I would like to avoid writing about my home country in an uncomplimentary way. I attended the primary school in the 80's.
Every pupil was obliged to bring to school every month at least 4kg of the waste paper and at least 30 aluminium caps (dairy products were sold in the glass bottles with aluminum caps).
Maybe it sounds weird, but it made children thinking about recycling, they saw its effectiveness looking at huge amounts of the collected waste materials ready to be recycled and used again.
Today Polish school education programmes cover of course the environment, ecology and recycling issues. There are arranged some bigger recycling events and actions. But on the streets, in yards and homes it doesn't look like someone pays to that much attention.
Dumpsters are mostly filled with the general waste and it's hardly ever possible to return glass bottle to the shop. Cans are not returnable to shops at all but they can be sold to be recycled as aluminium. Price is not encouraging, under 1e per kg, but some people collect and sell it anyway.
In Finland you should keep the can intact, so the can recycling machine can accept it, and in Poland just opposite - you should smash the can very well, so it takes less space at the recycling point.
On my first days in Finland I had problem where to toss eg. used teabag - is it paper, or biowaste or general waste? I have met very eager pro-recycling people here, who take this truly seriously.
So I have seen in the Finnish homes separate buckets, boxes and sacks for various categories of waste: biowaste, paper (separately newspapers and cardboards), glass (separately coloured and clear), plastic, special/hazardous waste (eg.batteries), and for general waste.
Nowadays I have the opposite problem than before living in Finland - when Im in Poland I wonder why all the garbage go the same dumpster.
Blogissa käsittelen asioita, jotka olivat minulle uusia Suomessa, joten on pakko kirjoittaa kierrätyksestä. Se on vaikeaa, koska tällä kertaa kirjoitan jotain epämukavaa omasta kotimaasta. Kävin peruskoulua 80-luvulla, jolloin jokaisella opiskelijalla oli velvoite tuoda kouluun joka kuukausi vähintään 4kg paperia ja vähintään 30 alumiinia kapselia maitopulloista. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se pakotti ajattelemaan kierrätystä. Lapset näkivät kuinka paljon kierrätys materiaalia yhteensä tuli, kun jokainen lapsi oli tuonut pienen oman osuutensa. Nyt kouluissa opetetaan ympäristöstä ja ekologiasta, järjestetään kierrätys ja ympäristö tapahtumia. Kaduilla ja kodeissa en kuitenkaan näe panostusta kierrätykseen.
Roskapaikat ovat pääosin pelkkää sekäjätettä ja harvoin on mahdollista palauttaa kauppaan lasi pulloja, ei koskaan tölkkejä. Tölkkit kierrätetään vain alumiinina. Hinta alle 1e per kg, mutta jotkut kuitenkin tekevät sen. Suomessa pitää säilyttää tölkki ehjänä, että kone antaa palautuksen. Puolassa tölkit pitää puristaa, että se ei vie paljon tilaa.
Aivan alussa Suomessa, koin ongelmana kun piti heittaa pois es. käytetty teepussi. Piti miettiä mihin jätekategoriaan teepussi kuuluu - bio tai paperi tai sekajätteisiin. Kun joku oikeasti kierrättää, otetaan asia vakavasti. Silloin kiertää erikseen biojate, paperi (erikseen tavallista ja pahvipaperia sekä kartonkia), lasi (erikseen värikäs ja väriton), muovit, ongelmajäte (es.patterit),
ja sekäjäte.
Nykyisin on päinvastoin - kun olen Puolassa ihmettelen, kun ihmiset edelleen heittävät kaikki roskat yhteen.
Subscribe to:
Posts (Atom)