REuse REcycle REduce

In this blog I deal with issues which appeared to me new or different when I came to Finland.
So I must mention the waste and recycyling problem despite I would like to avoid writing about my home country in an uncomplimentary way. I attended the primary school in the 80's.
Every pupil was obliged to bring to school every month at least 4kg of the waste paper and at least 30 aluminium caps (dairy products were sold in the glass bottles with aluminum caps).
Maybe it sounds weird, but it made children thinking about recycling, they saw its effectiveness looking at huge amounts of the collected waste materials ready to be recycled and used again.
Today Polish school education programmes cover of course the environment, ecology and recycling issues. There are arranged some bigger recycling events and actions. But on the streets, in yards and homes it doesn't look like someone pays to that much attention.
Dumpsters are mostly filled with the general waste and it's hardly ever possible to return glass bottle to the shop. Cans are not returnable to shops at all but they can be sold to be recycled as aluminium. Price is not encouraging, under 1e per kg, but some people collect and sell it anyway.
In Finland you should keep the can intact, so the can recycling machine can accept it, and in Poland just opposite - you should smash the can very well, so it takes less space at the recycling point.
On my first days in Finland I had problem where to toss eg. used teabag - is it paper, or biowaste or general waste? I have met very eager pro-recycling people here, who take this truly seriously.
So I have seen in the Finnish homes separate buckets, boxes and sacks for various categories of waste: biowaste, paper (separately newspapers and cardboards), glass (separately coloured and clear), plastic, special/hazardous waste (eg.batteries), and for general waste.
Nowadays I have the opposite problem than before living in Finland - when Im in Poland I wonder why all the garbage go the same dumpster.

Blogissa käsittelen asioita, jotka olivat minulle uusia Suomessa, joten on pakko kirjoittaa kierrätyksestä. Se on vaikeaa, koska tällä kertaa kirjoitan jotain epämukavaa omasta kotimaasta. Kävin peruskoulua 80-luvulla, jolloin jokaisella opiskelijalla oli velvoite tuoda kouluun joka kuukausi vähintään 4kg paperia ja vähintään 30 alumiinia kapselia maitopulloista. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se pakotti ajattelemaan kierrätystä. Lapset näkivät kuinka paljon kierrätys materiaalia yhteensä tuli, kun jokainen lapsi oli tuonut pienen oman osuutensa. Nyt kouluissa opetetaan ympäristöstä ja ekologiasta, järjestetään kierrätys ja ympäristö tapahtumia. Kaduilla ja kodeissa en kuitenkaan näe panostusta kierrätykseen.
Roskapaikat ovat pääosin pelkkää sekäjätettä ja harvoin on mahdollista palauttaa kauppaan lasi pulloja, ei koskaan tölkkejä. Tölkkit kierrätetään vain alumiinina. Hinta alle 1e per kg, mutta jotkut kuitenkin tekevät sen. Suomessa pitää säilyttää tölkki ehjänä, että kone antaa palautuksen. Puolassa tölkit pitää puristaa, että se ei vie paljon tilaa.
Aivan alussa Suomessa, koin ongelmana kun piti heittaa pois es. käytetty teepussi. Piti miettiä mihin jätekategoriaan teepussi kuuluu - bio tai paperi tai sekajätteisiin. Kun joku oikeasti kierrättää, otetaan asia vakavasti. Silloin kiertää erikseen biojate, paperi (erikseen tavallista ja pahvipaperia sekä kartonkia), lasi (erikseen värikäs ja väriton), muovit, ongelmajäte (es.patterit),
ja sekäjäte.
Nykyisin on päinvastoin - kun olen Puolassa ihmettelen, kun ihmiset edelleen heittävät kaikki roskat yhteen.