All the people have better and worse days, but it's really hard to keep smiling face and good attidute when winter and dark days last about half a year. I didn't realize importance of light and its influence to people's health and mood untill I haven't spent in Finland the whole winter.
Poland is no that far away and winters are sometimes as frosty as in Finland, but they don't last as long as here. From my experience, I can get used to the coldness but longer insufficiency of light has surprisingly strong negative influence. It just takes power away.
Depression is one problem, but people living in northern Europe quite often suffer from a Seasonal Affective Disorder (SAD) - so called winter depression or winter blues caused by a lack of sunlight. It's a mood disorder causing i.a. apathy, lack of energy, pessimistic feelings attitude, feeling tired and unhappy.
In more serious SAD cases there are medical treatments applied. The most popular means to prevent SAD or to fight its milder symptoms on our own, are the light treatment with a bright light lamp and taking vitamin D-3 supplements.
It's also good to find some hobby, to keep ourselves busy, to practice sports, to sing, to dance ... - the upcoming wintertime magazines and newsparers of all kinds will supply us with tens of advices how to fight SAD but it easier said than done.
My friend as a psychologist advices keeping around ourselves things which are bright, cheerful, of the vivid colours. We can add more colours to the interior decorations, burn candles, or even just place oranges in the way we can look at them from time to time. Small things but may have some influence.
What's interesting, winter depression seldom affects the indigenous people from Iceland and Lapland. According to the researches the reason lies in their genetical adaption, some mention also frequent consumption of fish among these populations, and fish is the richest food source of vitamin D-3.
But to the people with the typical genes I say: Another winter's ahead, let's prepare!
Kaikilla on hyvät ja huonot päivät, mutta on vaikeaa olla iloinen ja säilyttää optimistinen asenne, kun pimeät, harmaat päivät kestävät noin puoli vuotta. En oivaltanut miten merkittävä ihmisen terveydelle ja mielelle valo on, ennen kuin olin viettänyt koko talven Suomessa. Puola ei ole kaukana ja talvet ovat siellä usein yhtä kylmät kuin Suomessa, mutta ne eivät kestä niin kauan. Kokemuksesta tuntuu, että voin tottua kylmyyteen, mutta valon vähäisyys vaikuttaa yllättävän voimakkaasti. (negatiivisesti tietenkiin) Se yksinkertaisesti vie virtaa pois.
Masennus on yksi onglelma, mutta ihmiset pohjoismaissa kärsivät paljon kaamosmasennuksesta. Se on talven aikana riittävän valon puutteen aiheuttama mielialahäiriö. Pääpiirteitä ovat lievät masennusoireet, apatia, liikaunisuus, pessimistinen asenne, jatkuva väsymyys ja onneton olo.
Suositut hoitomuodot kaamosmasennuksen ovat kirkasvalohoito ja D-3-vitamiinilisän käyttö. Helpotusta voi saada liikunnasta, harrastuksista, laulamisesta, tanssista, ja monista lehdistä löytyy kyllä kymmenia muita neuvoja ja ehdotuksia, mutta helpompi sanoa kuin tehdä.
Ystäväni psykologi neuvoo sisustamaan asunnon värikkäästi, polttamaan kynttilöitä, laittamaan vaikka oranssia näkyville paikoille. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa.
Mielenkiintoista, että kaamosmasennuksesta hyvin harvoin kärsivät syntyperäiset islantilaiset ja saamelaiset. Tutkimuksien mukaan se voi johtua tietystä geneettisestä sopeutumisesta, jotkut sanovat että myös sen takia, kun siellä syödään paljon kalaa, ja kala on rikkain D-3-vitamiinin ravintolähde. Mutta kaikille joilta erikoisgeenia ei löydy sanon: talvi on jo taas tulossa, valmistelut käyntiin!
Monday, October 31, 2011
Sunday, October 30, 2011
Tuesday, October 25, 2011
Easter, Midsummer and Christmas traditions in Finland
Every nation has its own traditions and customs, some of them are unique.
On March 21, the 1st day of spring, Polish children used to set on fire and drown in the river effigy called Marzanna, symbol of winter. Marzanna was the ancient pagan Slavic goddess of winter and death. I thought such tradition would be even not possible to hold in Finland as on March 21 rivers are still mostly ice covered. By the way, it's not the nicest way to say goodbye ...
Most of the Finnish and Polish traditions are connected with (or influenced by) Christian religion, but people still hold some pagan traditions.
Midsummer Day is in Finland the most important celebration after Christmas. It actually lasts about a week. Thousands of the Midsummer bonfires called 'kokko' are burned at the lakes, rivers and by the sea, people spend these days on the countryside, most workplaces and shops are closed. Nowadays these days are called St. John the Baptist celebrations, before Christianization it was celebration of god 'Ukko' from the Finnish mythology.
On these days both in Finland and Poland people conduct various rituals to get prosperity and good health, the young girls used to foretell future and cast love spells, so it looks like Saint John hasn't influenced this holiday much, apart from changing its name.
Writing about the differences, the biggest ones I see during Easter. Poland is predominantly Roman Catholic country and Polish Easter has mainly religious dimension. Contemplating death and resurrection of Jesus Christ is the main focus. 40days before the Easter Sunday, begins Lent, time when people refrain themselves from pleasures and amusements, many don't eat meat.
In Finland Easter is also celebrated as a religious event, but it is more connected with celebration of the upcoming spring. Secular and pagan traditions are most visible.
I truly understand Finns' longing for spring after very long winter. I love to watch colourfully decorated windows. Usually there are decorated with pussy willow branches, coloured feathers, flowers etc., BUT to my biggest astonishment I have seen some windows decorated with riding the brooms witches dolls (!) That's really far away from image of the Polish Easter.
The Easter Witches are popular characters in the pagan Finnish and Swedish Easter traditions. On the Palm Sunday Finnish children walk from door to door dressed up as the witches keeping in hands decorated willow branches and wishing to the visited people good health for the new year by saying rhymes: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks etc.... and they expect to get some sweets instead. This tradition began in the early 1800s.
Polish Easter doesn't include witches, but has a peculiar custom of eating by children sugar made rams, as the ram is a symbol of resurrected Jesus Christ. Poland has also one surprisigly popular pagan Easter tradition called Śmigus-Dyngus (Wet Monday). On Easter Monday people are pouring water on themselves wishing to each other a good health. It's a risk to go outside that day, especially girls and young women are 'in danger'.
... And shortly about Christmas - main meal of the Finnish Christmas Eve supper is a huge baked Christmas ham, while Poles (if they uphold the Catholic traditon) do not consume meat on that day. The main Polish meal on that special evening is carp - so there are moments in our family when it's hard to accommodate Finnish and Polish traditions to everyone. Fortunately Santa Claus doesn't look at the borders:-)
Jokaisella maalla on omia perinteitä ja tapoja, joskus aika omituisia.
Joka vuonna 21 maaliskuuta (ensimmäinen kevätpäivä) puolalaiset lapset askartelevat ihmisen kokoisen nuken, ja käyvät joelle missä sen poltetaan ja hukutetaan. Se on slaavilainen pakanallinen perinne. Nuken nimi on Marzanna - talven symboli, slaavilainen pakanallinen kuoleman ja talven jumalatar. Tämä perinne olisi Suomessa kuitenkin mahdotonta suorittaa, kun 21 maaliskuutta joet on vielä jäässä. Sivumennen sanoen - ei oikein mukavaa tapa sanoa hyvästit talvelle ...
Valtaosa suomalaisten ja puolalaisten perinteisiä liittyy kristinuskon tai kristinuskon vaikutuspiiriin, mutta ihmiset edelleen noudattavat myös pakanallisia perintöjä ja tapoja.
Esimerkiksi Juhannus on joulun jälkeen Suomessa vuoden tärkein juhla. Tuhansia kokkoja poltetaan kautta maan jokien ja järvien rannoilla, ihmiset viettävät nämä päivät tavallisesti maalla ja mökeillä, suurin osa työpaikoista ja kaupoista on kiinni - se on juhla aika.
Kristinuskon saapumisen seurauksena juhla on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan, ennen sitä se oli suomalaisten mytologian ylijumala Ukon juhla. Juhannus aikana ihmiset tekevät vieläkin pieniä rituualeja ja erilaista taikoja saadakseen menestystä ja terveyttä. Nuoret tytöt tekevät loitsuja nähdäkseen tulevan puolison - näyttää siltä, että Juhannus Kastajan vaikutus tähän juhlaan ei ollut iso.
Kun vertailen Suomen ja Puolan juhlaperintöjä, näen isoimman eron Pääsiäisaikana.
Puola on etupäässä katolinen maa ja puolalainen paasiäinen keskittyy eniten uskonnollisiin asioihin. 40 päivää ennen Pääsiäissunnuntaina alkaa paasto, kun ihmiset pidättäytyvät huveista ja liharuoasta, pohtivat Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.
Suomessa pääsiäinen on myös uskonnonnollinen juhla, mutta enemmän näkyvä pääsiäisilme on tulevan kevään juhliminen. Itse ymmärrän suomalaisten kaipuun kevääseen, auringoon ja valoon, kun talvet ovat tosi pitkät. Rakastan katsoa koristeltuja ikkunoita pääsiäisaikana, joissa es. vihreät oksat ja pajunkissat, värikkäät sulat, kukat, paperiaksartelut: puput, tiput jne., MUTTA hämmästyin näkemistäni askarrelluista noita-akoista luutien päällä (!) Pääsiäisnoidat ovat hyvin tunnettuja hahmoja Ruotsin ja Suomen perinteissä.
Palmusunnuntaina lapset kulkevat talosta taloon pukeutuneena noidiksi käsissään koristettuja pajunkissoja ja muita oksia. He virpovat talon ovella lorun: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks ... ja odottavat karkkiä sen vastaan. Tämä perinne alkoi jo 1800-luvun alussa.
Puolassa ei ole pääsiäisnoitia, mutta on muita omituisuksia, es. lapset syövät sokerista tehdyt oinakset - ylösnousseen Jeesuksen symbolit. Puolassakin on vahva pakanallinen pääsiäisperinne Śmigus-Dyngus (märkä maanantai). Pääsiäismaanantaina ihmiset kaatavat toistensa päälle vettä ja toivottavat terveyttä. Se on riski sinä päivänä menna ulos jopa kadulle, jos et halua tulla märäksi.
Ja vielä vähän joulusta ... Paaruoka jouluaattona Suomessa on suuri paistettu kinku, ja Puolalaiset (jos tottelevat katolista perintöä) eivät syö aattona yhtään liharuokaa. Puolassa jouluaattona syödään paistettua karppia - siis meidän perheessä on hetkiä jolloin on mahdotonta toteuttaa kaikkia perinteitä. Onneksi Joulupukki ei välitä maiden rajoista.
Midsummer in Finland
Celebrating Easter in Poland ... and in Finland:-)
My sons eating the sugar Easter Rams:-) ... poikani pääsiäismaanantaina syövät sokeri oinaksia:-)
On March 21, the 1st day of spring, Polish children used to set on fire and drown in the river effigy called Marzanna, symbol of winter. Marzanna was the ancient pagan Slavic goddess of winter and death. I thought such tradition would be even not possible to hold in Finland as on March 21 rivers are still mostly ice covered. By the way, it's not the nicest way to say goodbye ...
Most of the Finnish and Polish traditions are connected with (or influenced by) Christian religion, but people still hold some pagan traditions.
Midsummer Day is in Finland the most important celebration after Christmas. It actually lasts about a week. Thousands of the Midsummer bonfires called 'kokko' are burned at the lakes, rivers and by the sea, people spend these days on the countryside, most workplaces and shops are closed. Nowadays these days are called St. John the Baptist celebrations, before Christianization it was celebration of god 'Ukko' from the Finnish mythology.
On these days both in Finland and Poland people conduct various rituals to get prosperity and good health, the young girls used to foretell future and cast love spells, so it looks like Saint John hasn't influenced this holiday much, apart from changing its name.
Writing about the differences, the biggest ones I see during Easter. Poland is predominantly Roman Catholic country and Polish Easter has mainly religious dimension. Contemplating death and resurrection of Jesus Christ is the main focus. 40days before the Easter Sunday, begins Lent, time when people refrain themselves from pleasures and amusements, many don't eat meat.
In Finland Easter is also celebrated as a religious event, but it is more connected with celebration of the upcoming spring. Secular and pagan traditions are most visible.
I truly understand Finns' longing for spring after very long winter. I love to watch colourfully decorated windows. Usually there are decorated with pussy willow branches, coloured feathers, flowers etc., BUT to my biggest astonishment I have seen some windows decorated with riding the brooms witches dolls (!) That's really far away from image of the Polish Easter.
The Easter Witches are popular characters in the pagan Finnish and Swedish Easter traditions. On the Palm Sunday Finnish children walk from door to door dressed up as the witches keeping in hands decorated willow branches and wishing to the visited people good health for the new year by saying rhymes: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks etc.... and they expect to get some sweets instead. This tradition began in the early 1800s.
Polish Easter doesn't include witches, but has a peculiar custom of eating by children sugar made rams, as the ram is a symbol of resurrected Jesus Christ. Poland has also one surprisigly popular pagan Easter tradition called Śmigus-Dyngus (Wet Monday). On Easter Monday people are pouring water on themselves wishing to each other a good health. It's a risk to go outside that day, especially girls and young women are 'in danger'.
... And shortly about Christmas - main meal of the Finnish Christmas Eve supper is a huge baked Christmas ham, while Poles (if they uphold the Catholic traditon) do not consume meat on that day. The main Polish meal on that special evening is carp - so there are moments in our family when it's hard to accommodate Finnish and Polish traditions to everyone. Fortunately Santa Claus doesn't look at the borders:-)
Jokaisella maalla on omia perinteitä ja tapoja, joskus aika omituisia.
Joka vuonna 21 maaliskuuta (ensimmäinen kevätpäivä) puolalaiset lapset askartelevat ihmisen kokoisen nuken, ja käyvät joelle missä sen poltetaan ja hukutetaan. Se on slaavilainen pakanallinen perinne. Nuken nimi on Marzanna - talven symboli, slaavilainen pakanallinen kuoleman ja talven jumalatar. Tämä perinne olisi Suomessa kuitenkin mahdotonta suorittaa, kun 21 maaliskuutta joet on vielä jäässä. Sivumennen sanoen - ei oikein mukavaa tapa sanoa hyvästit talvelle ...
Valtaosa suomalaisten ja puolalaisten perinteisiä liittyy kristinuskon tai kristinuskon vaikutuspiiriin, mutta ihmiset edelleen noudattavat myös pakanallisia perintöjä ja tapoja.
Esimerkiksi Juhannus on joulun jälkeen Suomessa vuoden tärkein juhla. Tuhansia kokkoja poltetaan kautta maan jokien ja järvien rannoilla, ihmiset viettävät nämä päivät tavallisesti maalla ja mökeillä, suurin osa työpaikoista ja kaupoista on kiinni - se on juhla aika.
Kristinuskon saapumisen seurauksena juhla on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan, ennen sitä se oli suomalaisten mytologian ylijumala Ukon juhla. Juhannus aikana ihmiset tekevät vieläkin pieniä rituualeja ja erilaista taikoja saadakseen menestystä ja terveyttä. Nuoret tytöt tekevät loitsuja nähdäkseen tulevan puolison - näyttää siltä, että Juhannus Kastajan vaikutus tähän juhlaan ei ollut iso.
Kun vertailen Suomen ja Puolan juhlaperintöjä, näen isoimman eron Pääsiäisaikana.
Puola on etupäässä katolinen maa ja puolalainen paasiäinen keskittyy eniten uskonnollisiin asioihin. 40 päivää ennen Pääsiäissunnuntaina alkaa paasto, kun ihmiset pidättäytyvät huveista ja liharuoasta, pohtivat Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.
Suomessa pääsiäinen on myös uskonnonnollinen juhla, mutta enemmän näkyvä pääsiäisilme on tulevan kevään juhliminen. Itse ymmärrän suomalaisten kaipuun kevääseen, auringoon ja valoon, kun talvet ovat tosi pitkät. Rakastan katsoa koristeltuja ikkunoita pääsiäisaikana, joissa es. vihreät oksat ja pajunkissat, värikkäät sulat, kukat, paperiaksartelut: puput, tiput jne., MUTTA hämmästyin näkemistäni askarrelluista noita-akoista luutien päällä (!) Pääsiäisnoidat ovat hyvin tunnettuja hahmoja Ruotsin ja Suomen perinteissä.
Palmusunnuntaina lapset kulkevat talosta taloon pukeutuneena noidiksi käsissään koristettuja pajunkissoja ja muita oksia. He virpovat talon ovella lorun: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks ... ja odottavat karkkiä sen vastaan. Tämä perinne alkoi jo 1800-luvun alussa.
Puolassa ei ole pääsiäisnoitia, mutta on muita omituisuksia, es. lapset syövät sokerista tehdyt oinakset - ylösnousseen Jeesuksen symbolit. Puolassakin on vahva pakanallinen pääsiäisperinne Śmigus-Dyngus (märkä maanantai). Pääsiäismaanantaina ihmiset kaatavat toistensa päälle vettä ja toivottavat terveyttä. Se on riski sinä päivänä menna ulos jopa kadulle, jos et halua tulla märäksi.
Ja vielä vähän joulusta ... Paaruoka jouluaattona Suomessa on suuri paistettu kinku, ja Puolalaiset (jos tottelevat katolista perintöä) eivät syö aattona yhtään liharuokaa. Puolassa jouluaattona syödään paistettua karppia - siis meidän perheessä on hetkiä jolloin on mahdotonta toteuttaa kaikkia perinteitä. Onneksi Joulupukki ei välitä maiden rajoista.
Midsummer in Finland
Celebrating Easter in Poland ... and in Finland:-)
My sons eating the sugar Easter Rams:-) ... poikani pääsiäismaanantaina syövät sokeri oinaksia:-)
Friday, October 21, 2011
Finnish IS difficult. Suomen kieli ON vaikea.
No one expects from a tourist to speak Finnish. But if someone decides to live in Finland, people expect him to communicate in Finnish at some level, and the expectations grow with every year of being here. If someone living in Finland for few years doesn't speak Finnish at all, some people consider it even a lack of respect for the Finns. But it's not that easy.
I'm writing this post in defence of all the diligent, hardworking people learning the Finnish grammar - it's not that easy!
My first year in Finland went smoothly when saying whatever in Finnish made a good impression. Learning the new words was even fun, but the fun was quickly over when I tried to connect these words in order to create some sentence - because already here the rocket science begins.
Often every single word has to be altered, so dictionary doesn't help much. You can't use only infinitives. You must learn the grammar, which includes more exceptions than rules, and on top of that - you must learn the colloquial language, as it is in everyday use.
When I want to pay for my shopping without reading price from the cash register, I would hear from the shop assistant sth like: YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Show me that in dictionary.
Difficulty in participating in the everyday life conversations can be very demotivating.
Few years in Finland have passed, I've learned 'ysi kasi' and more, but learning Finnish to the higher level is hard.
I'd like to mention Roman Schatz. He is the German-born Finnish journalist and author, shining example of person who has learned Finnish language from the very beginning as an adult. And he learned it to the highest possible level. Well, this is fact, no one disagrees. I would just like to hear more often, that this man is an exception. Learning Finnish to the communicative and to the good level requires much work, but learning it to the native speaker level is hardly possible as we simply are not the native speakers.
Ei kukaan odota Suomeen tulevan turistin osaavansa suomea, mutta kun ulkomaalainen päättää asua Suomessa, häneltä odotetaan suomen kieltä jollain tasolla, ja nämä odotukset kasvavat joka vuosi. Jos joku ihminen on asunut Suomessa jo pari vuotta eikä puhu Suomeä yhtään, jotkut sanovat, että hän ei kunnioita suomalaista. Mutta se ei ole helppoa. Kirjoitan tämän postauksen kaikkien ulkomaalaiset puolustukseksi, jotka opiskelevat ahkerasti ja sinnikkäästi suomen kielioppia - se on vaikeaa!
Ensimmäinen vuosi Suomessa meni minulla mukavasti. Joka kerta kun sanoin jotain suomeksi se teki hyvän vaikutuksen. Uusien sanojen opiskeleminen oli hauskaa, mutta hauskuus meni nopeasti ohi, kun yritin yhdistää sanoja lauseiksi. Silloin alkaa jo tuntua avaruustieteeltä...
Usein jokainen sana pitää muotoilla, siis sanakirjasta ei ole paljon hyötyä. Ei voi käyttää pelkkä infinitiiviä. On pakko opiskella kielioppia joka sisältää enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, ja lisäksi on pakko opiskella puhekielta kun sitä käytetään arjessa.
Kun haluan maksaa kaupassa ostoksia katsomatta hintaa kassalla, kuulen myyjältä jotain selläistä ... YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Näytä minulle nämä sanat sanakirjasta.
Osallistuminen arkipäivän keskusteluihin voi olla pelottavaa. Pari vuotta Suomessa on jo mennyt ja 'ysi kasi' on jo opiskeltu, mutta kielen opiskelu korkealle tasolle on vaikeaa.
Haluaisin kirjoittaa Roman Schatzista. Hän on Saksassa syntynyt suomalainen toimittaja ja kirjailija, kiiltävä esimerkki ihmisestä kuka on opiskellut aikuisena suomen kieltä aivan alusta huippukorkeimmalle tasolle. Se on tosiasia, mutta haluaisin useammin huomioitavan, että hän on poikkeuksellinen. Opiskeleminen Suomea korkealle tasolle on vaikeaa ja opiskeleminen sen äidikielen tasolle on oikeasti mahdotonta kun se ei ole äidinkieli.
I'm writing this post in defence of all the diligent, hardworking people learning the Finnish grammar - it's not that easy!
My first year in Finland went smoothly when saying whatever in Finnish made a good impression. Learning the new words was even fun, but the fun was quickly over when I tried to connect these words in order to create some sentence - because already here the rocket science begins.
Often every single word has to be altered, so dictionary doesn't help much. You can't use only infinitives. You must learn the grammar, which includes more exceptions than rules, and on top of that - you must learn the colloquial language, as it is in everyday use.
When I want to pay for my shopping without reading price from the cash register, I would hear from the shop assistant sth like: YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Show me that in dictionary.
Difficulty in participating in the everyday life conversations can be very demotivating.
Few years in Finland have passed, I've learned 'ysi kasi' and more, but learning Finnish to the higher level is hard.
I'd like to mention Roman Schatz. He is the German-born Finnish journalist and author, shining example of person who has learned Finnish language from the very beginning as an adult. And he learned it to the highest possible level. Well, this is fact, no one disagrees. I would just like to hear more often, that this man is an exception. Learning Finnish to the communicative and to the good level requires much work, but learning it to the native speaker level is hardly possible as we simply are not the native speakers.
Ei kukaan odota Suomeen tulevan turistin osaavansa suomea, mutta kun ulkomaalainen päättää asua Suomessa, häneltä odotetaan suomen kieltä jollain tasolla, ja nämä odotukset kasvavat joka vuosi. Jos joku ihminen on asunut Suomessa jo pari vuotta eikä puhu Suomeä yhtään, jotkut sanovat, että hän ei kunnioita suomalaista. Mutta se ei ole helppoa. Kirjoitan tämän postauksen kaikkien ulkomaalaiset puolustukseksi, jotka opiskelevat ahkerasti ja sinnikkäästi suomen kielioppia - se on vaikeaa!
Ensimmäinen vuosi Suomessa meni minulla mukavasti. Joka kerta kun sanoin jotain suomeksi se teki hyvän vaikutuksen. Uusien sanojen opiskeleminen oli hauskaa, mutta hauskuus meni nopeasti ohi, kun yritin yhdistää sanoja lauseiksi. Silloin alkaa jo tuntua avaruustieteeltä...
Usein jokainen sana pitää muotoilla, siis sanakirjasta ei ole paljon hyötyä. Ei voi käyttää pelkkä infinitiiviä. On pakko opiskella kielioppia joka sisältää enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, ja lisäksi on pakko opiskella puhekielta kun sitä käytetään arjessa.
Kun haluan maksaa kaupassa ostoksia katsomatta hintaa kassalla, kuulen myyjältä jotain selläistä ... YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Näytä minulle nämä sanat sanakirjasta.
Osallistuminen arkipäivän keskusteluihin voi olla pelottavaa. Pari vuotta Suomessa on jo mennyt ja 'ysi kasi' on jo opiskeltu, mutta kielen opiskelu korkealle tasolle on vaikeaa.
Haluaisin kirjoittaa Roman Schatzista. Hän on Saksassa syntynyt suomalainen toimittaja ja kirjailija, kiiltävä esimerkki ihmisestä kuka on opiskellut aikuisena suomen kieltä aivan alusta huippukorkeimmalle tasolle. Se on tosiasia, mutta haluaisin useammin huomioitavan, että hän on poikkeuksellinen. Opiskeleminen Suomea korkealle tasolle on vaikeaa ja opiskeleminen sen äidikielen tasolle on oikeasti mahdotonta kun se ei ole äidinkieli.
Tuesday, October 18, 2011
No hurry / Ilman kiirettä
Getting used to the Finnish rythm of the everyday life took me a lot of time. Finns don't hurry. Rarely I see here people running to the bus or train. Only few times I have witnessed customers' impatience caused by the slowly progressing checkout queue.
And I have to admit, few times I was that unpatient customer.
I always used to be in a hurry in general, but in Finland I was forced to slow down.
In Finland no one sends angry looks nor comments standing in a queue to checkout when sb trying to pay with card forgets PIN number, or forgets to weight vegetables - what means few minutes more of waiting for everyone.
Once I was crossing the street on the red light. The street was totally empty, I could see about kilometer of the street looking to the right and left. Suddenly I heard the shout behind my back: 'You are breaking the law!' The shouting man looked really angry.
I guess crossing street on the red light is not a big crime, but obviously according to the Finnish social-behavioral standards - it was more serious than I supposed.
Suomalaiseen arkielämän rytmiin tottuminen on vienyt minulta hyvin paljon aikaa.
Suomalaisilla ei ole kiirettä. Hyvin harvoin olen nähnyt ihmisten juoksevan busiin tai junaan.
Vain pari kertaa olen nähnyt kaupassa kärsimättömän asiakkaan kun jono kassalla hidastelee.
Pari kertaa tämä malttamaton asiakas oli minä.
Olen aina ollut kiireinen, mutta Suomessa minun oli pakko hidastaa.
Suomessa ei kukaan näytä vihaista ilmetta tai sano kommenteja jonossa kassalla, kun asiakas kassalla unohdaa PIN numeron tai unohdaa puntaroida vihanneksia, ja se tarkoittaa kaikille pari lisä minuuttia odottamista jonossa.
Kerran olin ylittämäässä katua punaisilla. Katu oli aivan tyhjä. Pystyin näkemään katua kilometri vasemmalle ja oikealle. Yhtäkkiä kuulin huuto minun takana, "NYT RIKOT LAKIA!" huutava mies näytti vihaiselta. Minusta kadun ylittäminen punaisilla ei ole suuri rike. Kuitenkin näyttää sitä, että suomalaiset sosiaaliset käyttäytymis standardit ovat tärkeämpiä kuin luulin.
And I have to admit, few times I was that unpatient customer.
I always used to be in a hurry in general, but in Finland I was forced to slow down.
In Finland no one sends angry looks nor comments standing in a queue to checkout when sb trying to pay with card forgets PIN number, or forgets to weight vegetables - what means few minutes more of waiting for everyone.
Once I was crossing the street on the red light. The street was totally empty, I could see about kilometer of the street looking to the right and left. Suddenly I heard the shout behind my back: 'You are breaking the law!' The shouting man looked really angry.
I guess crossing street on the red light is not a big crime, but obviously according to the Finnish social-behavioral standards - it was more serious than I supposed.
Suomalaiseen arkielämän rytmiin tottuminen on vienyt minulta hyvin paljon aikaa.
Suomalaisilla ei ole kiirettä. Hyvin harvoin olen nähnyt ihmisten juoksevan busiin tai junaan.
Vain pari kertaa olen nähnyt kaupassa kärsimättömän asiakkaan kun jono kassalla hidastelee.
Pari kertaa tämä malttamaton asiakas oli minä.
Olen aina ollut kiireinen, mutta Suomessa minun oli pakko hidastaa.
Suomessa ei kukaan näytä vihaista ilmetta tai sano kommenteja jonossa kassalla, kun asiakas kassalla unohdaa PIN numeron tai unohdaa puntaroida vihanneksia, ja se tarkoittaa kaikille pari lisä minuuttia odottamista jonossa.
Kerran olin ylittämäässä katua punaisilla. Katu oli aivan tyhjä. Pystyin näkemään katua kilometri vasemmalle ja oikealle. Yhtäkkiä kuulin huuto minun takana, "NYT RIKOT LAKIA!" huutava mies näytti vihaiselta. Minusta kadun ylittäminen punaisilla ei ole suuri rike. Kuitenkin näyttää sitä, että suomalaiset sosiaaliset käyttäytymis standardit ovat tärkeämpiä kuin luulin.
Saturday, October 15, 2011
Take it easy! Ota iisisti! Phenomenon of Finglish
I guess, nowadays most of the languages have been influenced by the English language at some point. Finnish is not an exception. Professor Martti Nisonen introduced in 1920s term 'Finglish' to describe a mixture of Finnish and English languages. Phenomenon of mixing these two languages appeared in America but it came and developed also in Finland as the New Finglish.
Recently the New Finglish has developed even more, similarily as the amount of anglicismes has noticeably increased in languages all over the world.
From the Old Finglish I would like to mention few, which drew my attention:
heerkatti (haircut), karpetsi (garbage), loijari (lawyer), rapoli (truoble), vörnitseri (furniture)
Here are some of my favourite new anglicismes in the Finnish language:
brändi (brand), bodari (body builder), buukata (to book, reserve),
deittailla (to date sb), grillata (to grill), hampurilainen (hamburger),
fiilis (feeling), friikki (freak), jees (all right), luuseri (loser),
läppäri (laptop), matsi (match), meikki (make up),
rokkari (rock musician), simppeli (simple), sinkku (single)
trafiikki (traffic), tatska (tattoo), tsekata (to check)
And last but not least, the whole saying: Ota iisisti! = Take it easy! :-)
Recently the New Finglish has developed even more, similarily as the amount of anglicismes has noticeably increased in languages all over the world.
From the Old Finglish I would like to mention few, which drew my attention:
heerkatti (haircut), karpetsi (garbage), loijari (lawyer), rapoli (truoble), vörnitseri (furniture)
Here are some of my favourite new anglicismes in the Finnish language:
brändi (brand), bodari (body builder), buukata (to book, reserve),
deittailla (to date sb), grillata (to grill), hampurilainen (hamburger),
fiilis (feeling), friikki (freak), jees (all right), luuseri (loser),
läppäri (laptop), matsi (match), meikki (make up),
rokkari (rock musician), simppeli (simple), sinkku (single)
trafiikki (traffic), tatska (tattoo), tsekata (to check)
And last but not least, the whole saying: Ota iisisti! = Take it easy! :-)
Wednesday, October 12, 2011
minimalistic and simplistic Finnish design
I have written post about the Finnish Art Nouveau, but Finnish modern design is far from that style.
Modern Finnish design is predominantly minimalistic, often defined with words like clean, simplistic, linear, organic, innovative, functional, of the original styling and high-quality.
There are some Finnish brands like Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman , which are very popular and highly appreciated. Their products are widely bought for gifts, especially for the most relevant occasions and celebrations.
I see in that subject one the examples of the cultural differences between Finland and Poland. Maybe it is rather question of taste, but its roots lie deep within the culture.
Polish design is not as definite as the Finnish one. It's generally more complex, vivid, products are more decorated, patterns more colourful, with attention to the details, and the assortment is miscellaneous.
I used to have major problem with buying souvenirs from Finland before my visits to Poland. Everyone expects something originally Finnish, but the products of the Finnish design are often underestimated, as they look so simple. Gift is expected to be more noticeable, showy.
A Finnish friend of mine, art lover and collector, has once told me, that artworks of the clear design give space for thinking and reflection. The complex artworks make us bored sooner. That's really interesting point of view.
Too sum up I can write, that for Finns often much is too much, but on the other side, for the others sometimes little can be too little ...
Alvar Aalto was the legend of the Finnish architecture and design, here's link to see products of his design. Eero Aarnio is one of the great innovators of modern furniture design, here's link to his design website.
Moderni suomalainen muotoilu on etupäässä minimalistista. On mahdotonta olla tätä huomioimatta. Usein sitä kuvataan sanoilla yksinkertainen, selkeä, simplistinen, lineaarinen, luonnonmukainen, innovatiivinen,
Suomalaiset tuotemerkit kuin mm. Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman ovat Suomessa erittäin hyvin tunnettuja ja suuresti arvostettuja. Heidän tuoteita ostetaan lahjaksi, varsinkin merkittävien tapahtumien tai juhlien kunniaksi.
Minusta, tämä aihe on pieni esimerkki kulttuurieroista Suomen ja Puolan välillä. Ehkä se on ennemmän makuero, kuitenkin nämä erot johtuvat kulttuurien erilaisuudesta.
Puolalainen muotoilu ei ole tosi selvästi määritelty kuin suomalainen. Puolassa pidetään enemmän koristeista ja väreistä, yksityiskohdat ovat tärkeitä ja useasti kuviot ovat monimutkaisia, tuoteiden valikoima on sekalainen. Minulla on aina ongelma ennen Puolaan menoa, kun haluan ostaa tuliaisia tai muita lahjoja. Kaikki odottavat jotain suomalaista, mutta ne suositut suomalaisen muotoilun mukaan tehdyt tuotteet, ovat Puolassa usein aliarvostettuja. Lahjan pitää olla näyttävä, huomattava, ei tosi simppeli:-) Suomalainen ystäväni (taiteen tuntija ja keräilijä) sanoi minulle, että minimalistinen taideteos antaa tilaa ajatella ja pohtia asioita. Monimutkaiseen kyllästyy nopeammin. Mielenkiintoinen näkökulma. Lyhyesti voi sanoa, että suomalaisille liika on liika, kuitenkin muille joskus vähän, voi olla liian vähän ...
Modern Finnish design is predominantly minimalistic, often defined with words like clean, simplistic, linear, organic, innovative, functional, of the original styling and high-quality.
There are some Finnish brands like Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman , which are very popular and highly appreciated. Their products are widely bought for gifts, especially for the most relevant occasions and celebrations.
I see in that subject one the examples of the cultural differences between Finland and Poland. Maybe it is rather question of taste, but its roots lie deep within the culture.
Polish design is not as definite as the Finnish one. It's generally more complex, vivid, products are more decorated, patterns more colourful, with attention to the details, and the assortment is miscellaneous.
I used to have major problem with buying souvenirs from Finland before my visits to Poland. Everyone expects something originally Finnish, but the products of the Finnish design are often underestimated, as they look so simple. Gift is expected to be more noticeable, showy.
A Finnish friend of mine, art lover and collector, has once told me, that artworks of the clear design give space for thinking and reflection. The complex artworks make us bored sooner. That's really interesting point of view.
Too sum up I can write, that for Finns often much is too much, but on the other side, for the others sometimes little can be too little ...
Alvar Aalto was the legend of the Finnish architecture and design, here's link to see products of his design. Eero Aarnio is one of the great innovators of modern furniture design, here's link to his design website.
Moderni suomalainen muotoilu on etupäässä minimalistista. On mahdotonta olla tätä huomioimatta. Usein sitä kuvataan sanoilla yksinkertainen, selkeä, simplistinen, lineaarinen, luonnonmukainen, innovatiivinen,
Suomalaiset tuotemerkit kuin mm. Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman ovat Suomessa erittäin hyvin tunnettuja ja suuresti arvostettuja. Heidän tuoteita ostetaan lahjaksi, varsinkin merkittävien tapahtumien tai juhlien kunniaksi.
Minusta, tämä aihe on pieni esimerkki kulttuurieroista Suomen ja Puolan välillä. Ehkä se on ennemmän makuero, kuitenkin nämä erot johtuvat kulttuurien erilaisuudesta.
Puolalainen muotoilu ei ole tosi selvästi määritelty kuin suomalainen. Puolassa pidetään enemmän koristeista ja väreistä, yksityiskohdat ovat tärkeitä ja useasti kuviot ovat monimutkaisia, tuoteiden valikoima on sekalainen. Minulla on aina ongelma ennen Puolaan menoa, kun haluan ostaa tuliaisia tai muita lahjoja. Kaikki odottavat jotain suomalaista, mutta ne suositut suomalaisen muotoilun mukaan tehdyt tuotteet, ovat Puolassa usein aliarvostettuja. Lahjan pitää olla näyttävä, huomattava, ei tosi simppeli:-) Suomalainen ystäväni (taiteen tuntija ja keräilijä) sanoi minulle, että minimalistinen taideteos antaa tilaa ajatella ja pohtia asioita. Monimutkaiseen kyllästyy nopeammin. Mielenkiintoinen näkökulma. Lyhyesti voi sanoa, että suomalaisille liika on liika, kuitenkin muille joskus vähän, voi olla liian vähän ...
Sunday, October 9, 2011
Finnish small talk
I decided to write about the Finnish small talk although it's hard to write about something practically non-existent.Small talk is a form of social communication, informal type of conversation to start or keep interaction with the other people, e.g. in order to fill akward silence. Not in Finland.
Finns just don't make the small talks. They don't need them. There's even no term for a small talk in Finnish language. The closest term is 'jutustelu', but it doesn't have the exactly the same meaning. In Finland silence is considered as a part of communication (as I've heard many times).
Finns are totally comfortable with silence. Im not, I feel uncomfotable standing or sitting next to the other person without talking. To me, it's like ignoring the neighbour. I used to be talkative person, but because I'm living in Finland I felt I had to bit by bit 'correct' this unwelcome feature.
I don't wanna be received as intruder.
Few times while being with kids at the public playgrounds I tried to make small talk with the other mothers. Result was always similar - they answered me at most with some 'joo' word, and after that started writing smses or shortly left. I don't think the reason was fact that I'm a foreigner.
In the open club for toddlers and parents, I have seen mothers sitting around the playing children, and despite they had nothing to do - they were not talking to each other.
Summing up: Finns are generally reserved and introverts, and they require their personal space to be respected :-(
Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka on vaikeaa kirjoittaa jostakin lähes olemattomasta.
Jutustelu on sosiaalisia suhteita ylläpitävää keskustelu, käytetty es. kun halutaan välttää kiusallista hiljaisuutta. Mutta ei Suomessa. Suomessa jutustelua ei ole, ja ei ole siihen tarvetta. Suomen kielestä ei edes löydy tarkkaa käännöstä small talkille. 'Jutustelu' on lähin käännös, mutta ei aivan täsmällinen.
Kuulin monesti, että Suomessa hiljaisuus on osa kommunikaatiota, tai jopa kommunikaatioväline. Suomalaiset ovat täysin tyytyväisiä kun ollaan hiljaa. Minä en ole. Kun seison tai istun jonkun viereen, minusta tuntuu että pitäisi keskustella. Jos en puhu, tuntuu kuin ignoroin hänet. Olen aina ollut puhelias, mutta parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen, olen jo vähän 'korjannut' tämän ei-tervetulleen erikoisuuden. En halua olla tunkeileva.
Lasten kanssa leikkipuistossa yritin pari kertaa jutella small talkia muiden äitien kanssa. Tavallisesti he vastasivat (tai ei) joku 'joo' sanalla, ja rupesivat lähettämään tekstiviestejä tai kohta lähtivät pois. Mutta en usko, että se johtuu aina siitä, että olen ulkomaalainen. Kun kävin lasten kerhossa, jossa oli monta lasta ja äitiä, naiset istuivat lasten ympärillä tekemättä mitään, ja he eivät keskustelleet toistensa kanssa.
Yhteenveto: Suomalaiset ovat yleensä vähäpuheisiä, varautuneita, sisäänpäin suuntautuneita, ja haluavat säilyttää henkilökohtaisen tilan:-(
Finns just don't make the small talks. They don't need them. There's even no term for a small talk in Finnish language. The closest term is 'jutustelu', but it doesn't have the exactly the same meaning. In Finland silence is considered as a part of communication (as I've heard many times).
Finns are totally comfortable with silence. Im not, I feel uncomfotable standing or sitting next to the other person without talking. To me, it's like ignoring the neighbour. I used to be talkative person, but because I'm living in Finland I felt I had to bit by bit 'correct' this unwelcome feature.
I don't wanna be received as intruder.
Few times while being with kids at the public playgrounds I tried to make small talk with the other mothers. Result was always similar - they answered me at most with some 'joo' word, and after that started writing smses or shortly left. I don't think the reason was fact that I'm a foreigner.
In the open club for toddlers and parents, I have seen mothers sitting around the playing children, and despite they had nothing to do - they were not talking to each other.
Summing up: Finns are generally reserved and introverts, and they require their personal space to be respected :-(
Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka on vaikeaa kirjoittaa jostakin lähes olemattomasta.
Jutustelu on sosiaalisia suhteita ylläpitävää keskustelu, käytetty es. kun halutaan välttää kiusallista hiljaisuutta. Mutta ei Suomessa. Suomessa jutustelua ei ole, ja ei ole siihen tarvetta. Suomen kielestä ei edes löydy tarkkaa käännöstä small talkille. 'Jutustelu' on lähin käännös, mutta ei aivan täsmällinen.
Kuulin monesti, että Suomessa hiljaisuus on osa kommunikaatiota, tai jopa kommunikaatioväline. Suomalaiset ovat täysin tyytyväisiä kun ollaan hiljaa. Minä en ole. Kun seison tai istun jonkun viereen, minusta tuntuu että pitäisi keskustella. Jos en puhu, tuntuu kuin ignoroin hänet. Olen aina ollut puhelias, mutta parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen, olen jo vähän 'korjannut' tämän ei-tervetulleen erikoisuuden. En halua olla tunkeileva.
Lasten kanssa leikkipuistossa yritin pari kertaa jutella small talkia muiden äitien kanssa. Tavallisesti he vastasivat (tai ei) joku 'joo' sanalla, ja rupesivat lähettämään tekstiviestejä tai kohta lähtivät pois. Mutta en usko, että se johtuu aina siitä, että olen ulkomaalainen. Kun kävin lasten kerhossa, jossa oli monta lasta ja äitiä, naiset istuivat lasten ympärillä tekemättä mitään, ja he eivät keskustelleet toistensa kanssa.
Yhteenveto: Suomalaiset ovat yleensä vähäpuheisiä, varautuneita, sisäänpäin suuntautuneita, ja haluavat säilyttää henkilökohtaisen tilan:-(
Saturday, October 8, 2011
Finnish first names, Etunimet
Finland is a country of thousands of lakes but also seems to me to be a country of thousands of first names. I have been living in Finland for 7 years and still I meet some unknown Finnish first names. Moreover, I am not always sure is some name feminine or masculine. By the way, the Finnish language does not distinguish between grammatical gender.
I know Im not alone with that problem. My husband's name is Kari. When he attended some conference in Italy, he was admitted hotel room to share with some lady, as they were sure Kari is a feminine name.
Some examples of the Finnish first names: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - there are all girls, now the men: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka.
Some names have the exact meaning, like Armas (beloved), Helmi (pearl), Kanerva (heather), Kielo (lily-of-the-valley), Kukka (flower), Lahja (gift), Laina (loan,credit-really!), Lemmikki (forget-me-not), Lempi (favourite), Lumi (snow), Orvokki (violet), Pilvi (cloud), Pyry (snow storm,blizzard), Ruusu (rose), Tuuli (wind), Into (enthusiasm,passion), Onni (happiness), Satu (fairytale), Suvi (summer), Taisto (fight,battle), Toivo (hope), Usko (faith), Valo (light), Uljas (brave), Urho (hero), Utu (fog).
... and some of the unisex names: Muisto (memory), Oma (own), Varma (sure), Vieno (gentle).
There are also of course in use the worlwide popular for ages names, e.g. of Biblical origin.
Most of them got Finnish versions, I mention the most interesting ones:
Aki (Joachim), Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip).
Suomi on tuhansien järvien maa, mutta minusta se on myös tuhansien etunimien maa. Olen asunut Suomessa jo 7 vuotta, enkä vieläkään tunne kaikkien etunimien. Lisäksi, en ole aina varma, onko joku nimi naisen tai miehen. Sivumennen sanoen Suomen kielessä sanoilla ei ole sukua. Tiedän, että muillakin on sama ongelma. Minun mieheni nimi on Kari. Kun hän kävi konferenssissa Italiassa, nimen perusteella hänelle annettiin hotellihuone jonkun naisen kanssa, koska ajattelivat hänen olevansa nainen.
Pari esimerkkiä suomalaisista etunimista: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - ne kaikki ovat naisten nimiä, tässä miesten: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka. Nimet, joilla on tarkka merkitys: Armas, Helmi, Kanerva, Kielo, Kukka, Lahja, Laina, Lemmikki, Lempi, Lumi, Orvokki, Pulmu, Pilvi, Pyry, Ruusu, Tuuli, Into, Onni, Satu, Suvi, Taisto, Toivo, Usko, Valo, Uljas, Urho, Utu. Käytössä ovat myös nimet, jotka sopivat molemmille sukupuolille, es. Muisto, Oma, Varma, Vieno.
On vielä mielenkiintoistä, miten Suomalaiset ovat muuttuneet ikivanhat ympäri maailmaan käytetty nimet, pari esimerkkiä: Aki on suomalainen muunnos nimestä Joachim, Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip). ufff ...
I know Im not alone with that problem. My husband's name is Kari. When he attended some conference in Italy, he was admitted hotel room to share with some lady, as they were sure Kari is a feminine name.
Some examples of the Finnish first names: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - there are all girls, now the men: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka.
Some names have the exact meaning, like Armas (beloved), Helmi (pearl), Kanerva (heather), Kielo (lily-of-the-valley), Kukka (flower), Lahja (gift), Laina (loan,credit-really!), Lemmikki (forget-me-not), Lempi (favourite), Lumi (snow), Orvokki (violet), Pilvi (cloud), Pyry (snow storm,blizzard), Ruusu (rose), Tuuli (wind), Into (enthusiasm,passion), Onni (happiness), Satu (fairytale), Suvi (summer), Taisto (fight,battle), Toivo (hope), Usko (faith), Valo (light), Uljas (brave), Urho (hero), Utu (fog).
... and some of the unisex names: Muisto (memory), Oma (own), Varma (sure), Vieno (gentle).
There are also of course in use the worlwide popular for ages names, e.g. of Biblical origin.
Most of them got Finnish versions, I mention the most interesting ones:
Aki (Joachim), Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip).
Suomi on tuhansien järvien maa, mutta minusta se on myös tuhansien etunimien maa. Olen asunut Suomessa jo 7 vuotta, enkä vieläkään tunne kaikkien etunimien. Lisäksi, en ole aina varma, onko joku nimi naisen tai miehen. Sivumennen sanoen Suomen kielessä sanoilla ei ole sukua. Tiedän, että muillakin on sama ongelma. Minun mieheni nimi on Kari. Kun hän kävi konferenssissa Italiassa, nimen perusteella hänelle annettiin hotellihuone jonkun naisen kanssa, koska ajattelivat hänen olevansa nainen.
Pari esimerkkiä suomalaisista etunimista: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - ne kaikki ovat naisten nimiä, tässä miesten: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka. Nimet, joilla on tarkka merkitys: Armas, Helmi, Kanerva, Kielo, Kukka, Lahja, Laina, Lemmikki, Lempi, Lumi, Orvokki, Pulmu, Pilvi, Pyry, Ruusu, Tuuli, Into, Onni, Satu, Suvi, Taisto, Toivo, Usko, Valo, Uljas, Urho, Utu. Käytössä ovat myös nimet, jotka sopivat molemmille sukupuolille, es. Muisto, Oma, Varma, Vieno.
On vielä mielenkiintoistä, miten Suomalaiset ovat muuttuneet ikivanhat ympäri maailmaan käytetty nimet, pari esimerkkiä: Aki on suomalainen muunnos nimestä Joachim, Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip). ufff ...
Friday, October 7, 2011
affection for nature
I appreciate Finns' affection for nature. They want to be as close to the nature as possible.
Finland is a country of over 180 000 lakes and almost 180 000 islands. Over two-thirds of its area is covered with forests, and they call forests Finland's green gold. Summer cottages are most liked and popular place to spend free time in Finland. Finns own over half a million of summer cottages. There are also many cottages for rent.
Weekends and summers are perfect if they are spent in the summer cottages, possibly close to the forest and some lake or other water, and possibly far away from the other cottages:-)
They go fishing, swimming, boating, rowing, picking mushrooms or berries, grilling, or just relaxing in a silence ... and they all go to sauna of course. Here are some pics of the Finnish nature.
Arvostan suomalaisten kiintymystä luontoon. He haluavat olla lähellä luontoa, niin paljon kuin mahdollista. Suomessä on yli 180 000 järveä ja lähes 180 000 saarta. Yli kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsää. On sanonta, että metsät ovat Suomen vihreä kulta. Kesämokit ovat suosittuja lomapaikkoja, ja suosituimpia kesämökkien paikkoja ovat metsät, vesistöjen rannoilla. Hyvä, kun mökki on mahdollisesti kaukana muista mökeistä. Suomalaiset omistavat melkein puoli miljoonaa kesämökkiä. Mökkejä voi myös vuokrata. Siellä voi liikkua luonnossa, kalastaa, uida, soutaa, veneillä, poimia marjoja ja sieniä, grillata, tai vain rauhassa rentoutua ... ja tietysti käydä saunassa. Tässä pari Suomen luontokuvaa.
Finland is a country of over 180 000 lakes and almost 180 000 islands. Over two-thirds of its area is covered with forests, and they call forests Finland's green gold. Summer cottages are most liked and popular place to spend free time in Finland. Finns own over half a million of summer cottages. There are also many cottages for rent.
Weekends and summers are perfect if they are spent in the summer cottages, possibly close to the forest and some lake or other water, and possibly far away from the other cottages:-)
They go fishing, swimming, boating, rowing, picking mushrooms or berries, grilling, or just relaxing in a silence ... and they all go to sauna of course. Here are some pics of the Finnish nature.
Arvostan suomalaisten kiintymystä luontoon. He haluavat olla lähellä luontoa, niin paljon kuin mahdollista. Suomessä on yli 180 000 järveä ja lähes 180 000 saarta. Yli kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsää. On sanonta, että metsät ovat Suomen vihreä kulta. Kesämokit ovat suosittuja lomapaikkoja, ja suosituimpia kesämökkien paikkoja ovat metsät, vesistöjen rannoilla. Hyvä, kun mökki on mahdollisesti kaukana muista mökeistä. Suomalaiset omistavat melkein puoli miljoonaa kesämökkiä. Mökkejä voi myös vuokrata. Siellä voi liikkua luonnossa, kalastaa, uida, soutaa, veneillä, poimia marjoja ja sieniä, grillata, tai vain rauhassa rentoutua ... ja tietysti käydä saunassa. Tässä pari Suomen luontokuvaa.
Thursday, October 6, 2011
Finnish Swastika, Suomalainen hakaristi
I was astonished seeing this old tank at the military base in Northern Finland. There's clear swastika painted on that.
I didn't know that Finnish air forces and tank troops used Swastika in years 1918-1944 and this sing is still used in the Finnish Air Force flags.
I took the photo on the right in July 2009.
Hämmästyin kun olen nähnyt sellaisen vanhan panssarivaunun sotilastukikohdassa Pohjois-Suomessa. Siinä oli maalattu selvä hakaristi.
En tiennyt että Suomen ilmavoimat ja panssarijoukot käyttivät hakaristiä vuosina 1918-1944. Olen löytänyt netistä sivun, jossa asia on selitetty suomeksi: Suomalainen hakaristi
Coffee and milk in Finland. Kahvia ja maitoa
Statistics say that Finns drink the most coffee in the world. According to Wikipedia, in 2010 they consumed 10kg of coffee per person, drinking on average 4-5 cups of coffee a day.
Finns drink coffee around the clock. There's morning coffee, 10 o'clock coffee, midday coffee, lunch coffee, afternoon coffee, diligence coffee, coffee to fight tiredness, evening coffee ... plus the refills. Coffee drinking is huge part of the Finnish social life. It is indispensable part of the most meetings of all kinds, important family and professional events and celebrations. It gets people together, makes communication and conversation easier, vitalises social relations.
So, there are many reasons for drinking coffee. But what about milk?
Over 60 percent of adult Finns drink milk every day. Average Finn consumes nearly 140 litres of milk a year.
Finnish genetic research carried out at the University of Helsinki has proved, that Finnish genes have some mutation which allows them to digest well milk after infancy. Finnish people are the only population in the world where 83 % of the adult people is able to absorb from milk some amount of the nutrients. (YLE Uutiset)
However I do not understand, why totally fat free milk is so popular in Finland? Few people patiently explained me the positive reasons for that, but I stayed unconvinced.
One more thing. The black, bitter, sour, salty, sweet, spicy, burning hot (all in one!) 'candies' called salmiakki. Finns love them! Maybe the answer lies also in the exeptional genes.
Tilastot osoittavat, että suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa. Wikipedian mukaan vuonna 2010 suomalainen kulutti 10 kg kahvia henkeä kohden, keskimäärin kahvia juodaan 4-5 kupillista päivässä.
Suomalaiset juovat kahvia kellon ympäri. Aamukahvit, kymmenkahvi, sitten tulee keskipäivän kahvihetki, lounaskahvit, kahvit päivällisen aikana, iltakahvit, ahkeruuskahvit, väsykahvit, plus lisätäytteet. Kahvin juominen on suuri osa sosiaalista elämää. Välttämätön osa kaikissa juhlissa, tapaamisissa. Kahvin äärelle kokoonnutaan yhdessä.
Siis on monta hyvää syytä juoda kahvia, ja entäs maito?
Yli 60 prosenttia aikuista juo maitoa päivittäin. Suomalainen juo vuodessa 140 litraa maitoa - aikuiset sietävät hyvin maitoa. Se johtuu jonkun geenimuutation vaikutuksesta väestössä.
'Suomalaiset ovat yksi poikkeus maapallon väestössä, koska 83 prosenttia suomalaisista aikuisista pystyy käyttämään ainakin jossain määrin maitoa ravinnokseen', (YLE Uutiset) Mielenkiintoista.
Kuitenkaan en ymmärrä miksi he juovat täysin rasvatonta maitoa.
Asia oli jo minulle selitetty pari kertaa, mutta en ole vakuuttunut.
Vielä yksi asia. Mustat, kitkerät, hapan, suolaiset, makeat, tuliset (kaikki yhdessä!) 'karamellit' nimeltä salmiakki. Suomalaiset rakastavat niitä! Ehkä se johtuu myös poikkeuksellisista geeneistä.
Finns drink coffee around the clock. There's morning coffee, 10 o'clock coffee, midday coffee, lunch coffee, afternoon coffee, diligence coffee, coffee to fight tiredness, evening coffee ... plus the refills. Coffee drinking is huge part of the Finnish social life. It is indispensable part of the most meetings of all kinds, important family and professional events and celebrations. It gets people together, makes communication and conversation easier, vitalises social relations.
So, there are many reasons for drinking coffee. But what about milk?
Over 60 percent of adult Finns drink milk every day. Average Finn consumes nearly 140 litres of milk a year.
Finnish genetic research carried out at the University of Helsinki has proved, that Finnish genes have some mutation which allows them to digest well milk after infancy. Finnish people are the only population in the world where 83 % of the adult people is able to absorb from milk some amount of the nutrients. (YLE Uutiset)
However I do not understand, why totally fat free milk is so popular in Finland? Few people patiently explained me the positive reasons for that, but I stayed unconvinced.
One more thing. The black, bitter, sour, salty, sweet, spicy, burning hot (all in one!) 'candies' called salmiakki. Finns love them! Maybe the answer lies also in the exeptional genes.
Tilastot osoittavat, että suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa. Wikipedian mukaan vuonna 2010 suomalainen kulutti 10 kg kahvia henkeä kohden, keskimäärin kahvia juodaan 4-5 kupillista päivässä.
Suomalaiset juovat kahvia kellon ympäri. Aamukahvit, kymmenkahvi, sitten tulee keskipäivän kahvihetki, lounaskahvit, kahvit päivällisen aikana, iltakahvit, ahkeruuskahvit, väsykahvit, plus lisätäytteet. Kahvin juominen on suuri osa sosiaalista elämää. Välttämätön osa kaikissa juhlissa, tapaamisissa. Kahvin äärelle kokoonnutaan yhdessä.
Siis on monta hyvää syytä juoda kahvia, ja entäs maito?
Yli 60 prosenttia aikuista juo maitoa päivittäin. Suomalainen juo vuodessa 140 litraa maitoa - aikuiset sietävät hyvin maitoa. Se johtuu jonkun geenimuutation vaikutuksesta väestössä.
'Suomalaiset ovat yksi poikkeus maapallon väestössä, koska 83 prosenttia suomalaisista aikuisista pystyy käyttämään ainakin jossain määrin maitoa ravinnokseen', (YLE Uutiset) Mielenkiintoista.
Kuitenkaan en ymmärrä miksi he juovat täysin rasvatonta maitoa.
Asia oli jo minulle selitetty pari kertaa, mutta en ole vakuuttunut.
Vielä yksi asia. Mustat, kitkerät, hapan, suolaiset, makeat, tuliset (kaikki yhdessä!) 'karamellit' nimeltä salmiakki. Suomalaiset rakastavat niitä! Ehkä se johtuu myös poikkeuksellisista geeneistä.
Wednesday, October 5, 2011
Zebra and the others, Seepra ja muita,
I'd like to write about Finnish consonants. Subject seems to be boring but it's not. It concerns me personally as my first name is Magda and many Finns call me Makta. Now I know why. There are not many words including consonants b, d, g in Finnish language. If they are - they are the loanwords. Moreover, many of the foreign words including consonants b, d or g have been changed in a way, that b became p, d became t and g became k.
Few examples: Piplia (Bible), nowadaways more often is used word Raamattu,
seepra (zebra)
kirahvi (giraffe)
tohtori (doctor)
piispa (bishop)
pankki (bank)
tanssi (dance)
pekoni (bacon)
pommi (bomb)
kumi (gum)
kaasu (gas)
timantti (diamond)
kulta (gold)
pronssi (bronze)
.. and here's what I've found in the net in Translation mistakes- restaurant menu items in Finland: 'Shrimp and crap salad for two. You can have crap on your pizza' (Café Rico, Turku 1997)
Haluaisin kirjoittaa suomalaisista konsonanteista. Aihe saattaa kuulostaa tylsältä, mutta ei ole.
Se koskee minua henkilökohtaisesti kun etunimeni on Magda ja monta Suomalaista kutsuu minua Maktaksi.
Käsittääkseni tämä johtuu suomen kielen erikoisuudesta. Suomen kielella ei ole monta sanaa sisältäviä konsonantteja b, d, g (heillä on oma jopa nimi 'soinnilliset klusiilit'). Sanan alussa ne esiintyvät oikeasti vain lainasanoissa kun 'demokratia' tai 'banaani'. Sen lisäksi useissa lainasanoissa ne ovat korvattu p:llä, t:llä ja k:llä. Tässä esimerkkeja: Piplia (Bible), nykyisin useammin on käytössä sana Raamattu
seepra (zebra)
kirahvi (giraffe)
tohtori (doctor)
piispa (bishop)
pankki (bank)
tanssi (dance)
pekoni (bacon)
pommi (bomb)
kumi (gum)
kaasu (gas)
timantti (diamond)
kulta (gold)
pronssi (bronze)
Few examples: Piplia (Bible), nowadaways more often is used word Raamattu,
seepra (zebra)
kirahvi (giraffe)
tohtori (doctor)
piispa (bishop)
pankki (bank)
tanssi (dance)
pekoni (bacon)
pommi (bomb)
kumi (gum)
kaasu (gas)
timantti (diamond)
kulta (gold)
pronssi (bronze)
.. and here's what I've found in the net in Translation mistakes- restaurant menu items in Finland: 'Shrimp and crap salad for two. You can have crap on your pizza' (Café Rico, Turku 1997)
Haluaisin kirjoittaa suomalaisista konsonanteista. Aihe saattaa kuulostaa tylsältä, mutta ei ole.
Se koskee minua henkilökohtaisesti kun etunimeni on Magda ja monta Suomalaista kutsuu minua Maktaksi.
Käsittääkseni tämä johtuu suomen kielen erikoisuudesta. Suomen kielella ei ole monta sanaa sisältäviä konsonantteja b, d, g (heillä on oma jopa nimi 'soinnilliset klusiilit'). Sanan alussa ne esiintyvät oikeasti vain lainasanoissa kun 'demokratia' tai 'banaani'. Sen lisäksi useissa lainasanoissa ne ovat korvattu p:llä, t:llä ja k:llä. Tässä esimerkkeja: Piplia (Bible), nykyisin useammin on käytössä sana Raamattu
seepra (zebra)
kirahvi (giraffe)
tohtori (doctor)
piispa (bishop)
pankki (bank)
tanssi (dance)
pekoni (bacon)
pommi (bomb)
kumi (gum)
kaasu (gas)
timantti (diamond)
kulta (gold)
pronssi (bronze)
Tuesday, October 4, 2011
Art Nouveau in Helsinki
First time I came to Helsinki I was struck by beauty of the Art Nouveau/Jugend style buildings. Fortunately there are many of them in a blooming shape despite they are often over 100years old.
I was lucky to live in 2004 in Katajanokka in the Olofsborg Building (Arch. Gesellius Lindgren and Saarinen, built in 1903). To me, it looks like a fairy-tale castle. Almost whole Katajanokka makes big impression with its fabulous buildings. The neighbouring Kruununhaka as well, and of course there are many Jugend style buildings in the city centre. I recommend to the Finnish newcomers taking walk through Helsinki watching the jugend style buildings.
Ensimmäisellä kerralla Helsingissä olin hämmästynyt erittäin kauniista Art Nouveau-tyylisistä rakennuksista. Onneksi useat ovat hyvässä kunnossa, vaikka osa on jo yli sata vuotta vanhoja.
Olin onnekas asuessani Katajanokalla talossa As Oy Olofsborg (1903). Minusta tämä rakennus näyttää satumaiselta linnalta. Katajanokalla on monta ihmeellista rakennuksia. Myös läheisessä Kruunuhaassa ja tietysti Helsingin keskustassa. Suosittelen kaikille tulijoille huomioimaan Helsingin Art Nouveau/Jugend tyylia arkitektuuria.
And below the Olofsborg Building, As Oy Olofsborg (1903)
I was lucky to live in 2004 in Katajanokka in the Olofsborg Building (Arch. Gesellius Lindgren and Saarinen, built in 1903). To me, it looks like a fairy-tale castle. Almost whole Katajanokka makes big impression with its fabulous buildings. The neighbouring Kruununhaka as well, and of course there are many Jugend style buildings in the city centre. I recommend to the Finnish newcomers taking walk through Helsinki watching the jugend style buildings.
Ensimmäisellä kerralla Helsingissä olin hämmästynyt erittäin kauniista Art Nouveau-tyylisistä rakennuksista. Onneksi useat ovat hyvässä kunnossa, vaikka osa on jo yli sata vuotta vanhoja.
Olin onnekas asuessani Katajanokalla talossa As Oy Olofsborg (1903). Minusta tämä rakennus näyttää satumaiselta linnalta. Katajanokalla on monta ihmeellista rakennuksia. Myös läheisessä Kruunuhaassa ja tietysti Helsingin keskustassa. Suosittelen kaikille tulijoille huomioimaan Helsingin Art Nouveau/Jugend tyylia arkitektuuria.
And below the Olofsborg Building, As Oy Olofsborg (1903)
Subscribe to:
Posts (Atom)