Finnish small talk

I decided to write about the Finnish small talk although it's hard to write about something practically non-existent.Small talk is a form of social communication, informal type of conversation to start or keep interaction with the other people, e.g. in order to fill akward silence. Not in Finland.
Finns just don't make the small talks. They don't need them. There's even no term for a small talk in Finnish language. The closest term is 'jutustelu', but it doesn't have the exactly the same meaning. In Finland silence is considered as a part of communication (as I've heard many times).
Finns are totally comfortable with silence. Im not, I feel uncomfotable standing or sitting next to the other person without talking. To me, it's like ignoring the neighbour. I used to be talkative person, but because I'm living in Finland I felt I had to bit by bit 'correct' this unwelcome feature.
I don't wanna be received as intruder.
Few times while being with kids at the public playgrounds I tried to make small talk with the other mothers. Result was always similar - they answered me at most with some 'joo' word, and after that started writing smses or shortly left. I don't think the reason was fact that I'm a foreigner.
In the open club for toddlers and parents, I have seen mothers sitting around the playing children, and despite they had nothing to do - they were not talking to each other.
Summing up: Finns are generally reserved and introverts, and they require their personal space to be respected :-(

Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka on vaikeaa kirjoittaa jostakin lähes olemattomasta.
Jutustelu on sosiaalisia suhteita ylläpitävää keskustelu, käytetty es. kun halutaan välttää kiusallista hiljaisuutta. Mutta ei Suomessa. Suomessa jutustelua ei ole, ja ei ole siihen tarvetta. Suomen kielestä ei edes löydy tarkkaa käännöstä small talkille. 'Jutustelu' on lähin käännös, mutta ei aivan täsmällinen.
Kuulin monesti, että Suomessa hiljaisuus on osa kommunikaatiota, tai jopa kommunikaatioväline. Suomalaiset ovat täysin tyytyväisiä kun ollaan hiljaa. Minä en ole. Kun seison tai istun jonkun viereen, minusta tuntuu että pitäisi keskustella. Jos en puhu, tuntuu kuin ignoroin hänet. Olen aina ollut puhelias, mutta parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen, olen jo vähän 'korjannut' tämän ei-tervetulleen erikoisuuden. En halua olla tunkeileva.
Lasten kanssa leikkipuistossa yritin pari kertaa jutella small talkia muiden äitien kanssa. Tavallisesti he vastasivat (tai ei) joku 'joo' sanalla, ja rupesivat lähettämään tekstiviestejä tai kohta lähtivät pois. Mutta en usko, että se johtuu aina siitä, että olen ulkomaalainen. Kun kävin lasten kerhossa, jossa oli monta lasta ja äitiä, naiset istuivat lasten ympärillä tekemättä mitään, ja he eivät keskustelleet toistensa kanssa.
Yhteenveto: Suomalaiset ovat yleensä vähäpuheisiä, varautuneita, sisäänpäin suuntautuneita, ja haluavat säilyttää henkilökohtaisen tilan:-(