Today about cars, to me it's amuzing. Every nation has in use some colloquial words and sayings, but Finns are really inventive in this field.
Names of the car brands have their own Finnish versions commonly used even in the official buy/sell advertisements and offers.
Here's list of the most popular: Mersu - mercedes, there's internet page dedicated to Mercedes www.mersuforum.net ,Volkkari - volkswagen, Bemari - BMW, Limu - limousine, Pösö - Peugeot, Tökötti - Toyota, Jenkit - American cars, Japsit/Japskut - Japanese cars, Saksarit - German cars.
I have found the below chat on some internet forum dedicated to cars:
subject: 'Japsku vai jenkki?' (Japanese or American?)
a few answers:
-Ei kumpaakaan vaan sakemanni (any of them but the German one)
-Jenkki joka tilanteeseen (American in every case)
-Saksari (German)
-Japsithan on ainoita oikeita autoja (the Japanese are the only right ones)
-Molemmat löytyy. Käyttöajoihin japsi, muuten jenkki. Saksanpaskoihin päin en edes kuse. (I got both, practical are Japanese, otherwise Americans, on the German ones I don't even pee)
-Saksalainen, aina. (German, always)
as we can see, opinions are divided ...
I've seen also 'mersu-japsi' comparison chat.
this is a man's world ...
Puhekieli on olemassa ja käytössä varmasti jokaisella kielellä, mutta mielestäni suomalaiset ovat tällä alalla erityisen kekseliäitä.
Auto brändien nimilla on suomen kielessä omat versiot, ja ne ovat yleisesti paljon käytetty, jopa ostos/myynti mainoksissa ja tarjouksissa.
Tässä yleeisemmät: Mersu - Mercedes (on jopa nettisivu Mercedesista www.mersuforum.net )
Volkkari - volkswagen, Bemari - BMW, Limu - limousine, Pösö - Peugeot, Tökötti - Toyota, Jenkit - American cars, Japsit/Japskut - Japanese cars, Saksarit - German cars.
Tormasin netissä seuraavaan keskusteluun GTI foruumissa:
Viestin aihe: Japsku vai jenkki?
Pari vastausta:
-Ei kumpaakaan vaan sakemanni
-Jenkki joka tilanteeseen
-Saksari
-Japsithan on ainoita oikeita autoja
-Molemmat löytyy. Käyttöajoihin japsi, muuten jenkki. Saksanpaskoihin päin en edes kuse.
-Saksalainen, aina.
Huomaatte heidän mielipideet olivat eripuraiset.
Löysin myös 'mersu-japsi' vertailun.
miesten maailma ...
Sunday, November 27, 2011
Tuesday, November 22, 2011
Fazer & Wedel
I have found interesting similarities between Finnish and Polish greatest and most popular chocolate brands: Fazer and Wedel.
Both companies started as the family businesses in the 1800's and were continued and developed by the founders' descentants. The both founders' descentants were their the only sons.
Both companies have been innovative in the chocolate production, the owners got proper education and honed their skills on the apprenticeships abroad.
Both companies very fast since their foundation gained wide popularity and appreciation... and what's essential - despite changing of the companies' forms, they are still in the first leage of the chocolate brands in the world.
Karl Otto Fazer was born in Helsinki in 1866 as a son of the Swiss furrier. In 1891 he opened the French-Russian café in Kluuvikatu 3, Helsinki. Few years later he started manufacturing of chocolate and confections and industrial-scale manufacturing of sweets.
His wife, Berta Blomqvist was daughter of the master baker from Tammisaari.
Karl served apprenticeships in St.Petersburg, Berlin and Paris and became master confectioner.
Karl Fazer's only son Sven, started working for the company in 1915 and in 1939 became Fazer's chief executive. During the war Fazer was producing macaronies and buiscuits for the army.
The only son of Sven - Peter worked as the Fazer's chief executive in years 1965–1987.
Nowadays Fazer is one of the largest corporations in the Finnish food industry - Finland's leading confectionery and bakery company. It operates in 8 countries and employs over 16700 people.
Few more facts about Karl Fazer: he was hunter, fisher and a great marksman. He was also expert on birds, established few bird reserves, and brought pheasants to Finland:-)
Wedel is the oldest chocolate brand in Poland. Wedel's founder - Karl Ernst Heinrich Wedel, was German who in 1845 came to Warsaw with his Polish wife and son Emil.
In 1851 he opened confectionery at Miodowa Street in Warsaw. He was producing chocolate using a steam engine imported from France.
His wife, Karolina Wiśnowska, was daughter of the famous Warsaw candy and sweets maker.
Wedel's only son, Emil Albert Fredryk Wedel served apprenticeships at confectioneries in Germany, Switzerland, England, and France, and received a Ph.D. in Food Chemistry.
In 1876, he received company as a wedding gift from his father Karl. Emil has greatly expanded business.
Wedel’s chocolates got immense popularity fast and very soon started to be forged. That's why already in 1869 Karl started to signature each bar of cholocolade with the sealed name C.E.Wedel. The custom was intercepted by Emil, whose handwritten signature became the company's logo.
During II World War Wedel continued production for the Germans' use but the employees launched many sabotage acts and the Wedel's owner at the time - Emil's only son Jan, refused to collaborate as a Volksdeutsche (ethnic German) person, despite his German roots. Wedel arranged baking bread for the starving people of Warsaw, and arranged underground teachings. Part of the Wedels' employees were exterminated in the Nazi concentration camps (i.a. my grandma's brother).
After the war, Wedel rebuilt the factory, and the communist government nationalized the company. It was reprivatized in 1989. In 1991 it was bought by Pepsi Co, in 1999 by Cadbury, and in June 2010 by Lotte of Japan.
Fazer ja Wedel ovat suurimmat ja suosituimmat suklaabrändit - Fazer Suomessa ja Wedel Puolassa. Olen huomannut mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä niiden välillä.
Molemmat perustettiin perheyrityksinä 1800 luvulla, ja yrityksien toimintaa jatkoivat perustajien jälkeläiset. Molemmilla perustajilla oli vain ainoat pojat.
Molemmat yritykset olivat uudistusmielisiä suklaan valmistamisessa, ja molemmat ovat nopeasti saaneet suosiota ja arvonnousua kotimaassa sekä ulkomailla ... ja mikä tärkeää, yrityksien muodon muuttaamisesta huolimatta, ne ovat edelleen ensi luokkaisia suklaa brändejä maailmassa.Karl Otto Fazer syntyi Helsingissä 1866. Hänen isänsä oli sveitsiläissyntyinen turkkuri.
Vuonna 1891 hän avasi vaimonsa kanssa ranskalais-venäläisen konditorian Kluuvikatu 3:ssa Helsingissa. Pari vuotta sen jälkeen hän perusti suklaa- ja karamellitehtaan, ja rakensi lisää tehtaita. Yritys laajeni nopeasti ja kasvoi suuryritykseksi. Karlin vaimo, Berta Blomqvist oli Tammisaaren leipomomestarin tytär. Karl Fazer opiskeli Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa kondiittorimestariksi.
Hänen ainoa poika Sven työskenteli Fazerissa 1915 lähtien ja vuonna 1938 hänestä tuli uusi toimitusjohtaja.
Toisen maailman sodan aikana Fazerissa valmistetiin armeijalle makaronia ja keksejä.
Svenin poika, Peter toimi Fazer-yhtiön toimitusjohtajana 1965–1987 ja sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana.Nykyisin Oy Karl Fazer Ab on leipomo- ja ruokapalvelualalla toimiva perheyritys, konserni jolla on toimintaa kahdeksassa maassa ja työlistää yli 16700 henkilöitä. Markkinointi&Mainonta-lehden ja Taloustutkimuksen tämänvuotisessa Brändien arvostus -tutkimuksen mukaan, Fazer on jatkuvasti suosituimpien suomalaisten brändien listan huipulla.
Vielä pari mielenkiintoista faktaa Karl Fazerista: hän oli myös metsästäjä, kalastaja, erinomainen kilpa-ampuja ja lintujen tuntija. Hän perusti pari linnuston suoja-alueita ja toi Suomeen faasanit.
Wedel on vanhin puolalainen suklabrändi ja se on perustettu vuonna 1851. Wedelin perustaja - Karl Ernst Heinrich Wedel oli Saksalainen, joka vuonna 1845 saapui Varsovaan puolalaisen vaimonsa ja pojan Emilin kanssa.
Vuonna 1851 hän avasi konditorian Miodowa-kadulla Varsovassa. Hän alkoi valmistamaan suklaata Ranskasta tuodulla erikois höyrykonella.
Karlin vaimo, Karolina Wiśnowska oli Varsovan kondiittorimestarin tytär.
Karl Wedelin ainoa poika Emil oli työhärjoitteluissa kondiittorifirmoissa Saksassa, Sveitsissa, Englannissa ja Ranskassa. Hänestä tuli elintarvikekemian tohtori. Vuonna 1876 hän sai isältä yrityksen häälahjana. Emil kehitti firmaa paljon.
Wedelin suklaat saivat suuren suosion, ja pian niitä alettiin väärenätmään. Tämän takia Karl Wedel alkoi jo vuonna 1869 allekirjoittamaan jokaisen suklaa levyn sinetöitylla allekirjoituksella.
Emil jatkoi tätä tapaa, ja hänen käsin tehdystä allekirjoituksesta tuli yrityksen logo.
Toisen maailman sodan aikana Wedel valmisti tuotteita Saksalaisien määräyksien mukaan, mutta siellä tehtiin paljon sabotaasi toimintaa. Senaikainen Wedelin johtaja Jan (Emilin ainoa poika) kielsi tekemästä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Hän ei halunnut olla Volksdeustche listalla saksalaisten syntymäperästä huolimatta. Wedel valmisti salaa leipää Varsovan nälkäisille ihmisille, ja järjesti salaa opetusta. Osa Wedelin työntekijöistä vietiin tehtaasta pois ja tapettiin Natsien keskitysleireissä (mm. minun isoäidin veljensä). Sodan jälkeen Jan Wedel jälleen rakensi tehtaan, mutta komunistinen hallitus kansallisti yrityksen. Wedel yksityistettiin takaisin vuonna 1989. Vuonna 1991 se myytiin Pepsi Co:lle, vuonna 1999 Cadbury:lle ja vuonna 2010 Japanin Lotte:lle.
Both companies started as the family businesses in the 1800's and were continued and developed by the founders' descentants. The both founders' descentants were their the only sons.
Both companies have been innovative in the chocolate production, the owners got proper education and honed their skills on the apprenticeships abroad.
Both companies very fast since their foundation gained wide popularity and appreciation... and what's essential - despite changing of the companies' forms, they are still in the first leage of the chocolate brands in the world.
Karl Otto Fazer was born in Helsinki in 1866 as a son of the Swiss furrier. In 1891 he opened the French-Russian café in Kluuvikatu 3, Helsinki. Few years later he started manufacturing of chocolate and confections and industrial-scale manufacturing of sweets.
His wife, Berta Blomqvist was daughter of the master baker from Tammisaari.
Karl served apprenticeships in St.Petersburg, Berlin and Paris and became master confectioner.
Karl Fazer's only son Sven, started working for the company in 1915 and in 1939 became Fazer's chief executive. During the war Fazer was producing macaronies and buiscuits for the army.
The only son of Sven - Peter worked as the Fazer's chief executive in years 1965–1987.
Nowadays Fazer is one of the largest corporations in the Finnish food industry - Finland's leading confectionery and bakery company. It operates in 8 countries and employs over 16700 people.
Few more facts about Karl Fazer: he was hunter, fisher and a great marksman. He was also expert on birds, established few bird reserves, and brought pheasants to Finland:-)
Wedel is the oldest chocolate brand in Poland. Wedel's founder - Karl Ernst Heinrich Wedel, was German who in 1845 came to Warsaw with his Polish wife and son Emil.
In 1851 he opened confectionery at Miodowa Street in Warsaw. He was producing chocolate using a steam engine imported from France.
His wife, Karolina Wiśnowska, was daughter of the famous Warsaw candy and sweets maker.
Wedel's only son, Emil Albert Fredryk Wedel served apprenticeships at confectioneries in Germany, Switzerland, England, and France, and received a Ph.D. in Food Chemistry.
In 1876, he received company as a wedding gift from his father Karl. Emil has greatly expanded business.
Wedel’s chocolates got immense popularity fast and very soon started to be forged. That's why already in 1869 Karl started to signature each bar of cholocolade with the sealed name C.E.Wedel. The custom was intercepted by Emil, whose handwritten signature became the company's logo.
During II World War Wedel continued production for the Germans' use but the employees launched many sabotage acts and the Wedel's owner at the time - Emil's only son Jan, refused to collaborate as a Volksdeutsche (ethnic German) person, despite his German roots. Wedel arranged baking bread for the starving people of Warsaw, and arranged underground teachings. Part of the Wedels' employees were exterminated in the Nazi concentration camps (i.a. my grandma's brother).
After the war, Wedel rebuilt the factory, and the communist government nationalized the company. It was reprivatized in 1989. In 1991 it was bought by Pepsi Co, in 1999 by Cadbury, and in June 2010 by Lotte of Japan.
Fazer ja Wedel ovat suurimmat ja suosituimmat suklaabrändit - Fazer Suomessa ja Wedel Puolassa. Olen huomannut mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä niiden välillä.
Molemmat perustettiin perheyrityksinä 1800 luvulla, ja yrityksien toimintaa jatkoivat perustajien jälkeläiset. Molemmilla perustajilla oli vain ainoat pojat.
Molemmat yritykset olivat uudistusmielisiä suklaan valmistamisessa, ja molemmat ovat nopeasti saaneet suosiota ja arvonnousua kotimaassa sekä ulkomailla ... ja mikä tärkeää, yrityksien muodon muuttaamisesta huolimatta, ne ovat edelleen ensi luokkaisia suklaa brändejä maailmassa.Karl Otto Fazer syntyi Helsingissä 1866. Hänen isänsä oli sveitsiläissyntyinen turkkuri.
Vuonna 1891 hän avasi vaimonsa kanssa ranskalais-venäläisen konditorian Kluuvikatu 3:ssa Helsingissa. Pari vuotta sen jälkeen hän perusti suklaa- ja karamellitehtaan, ja rakensi lisää tehtaita. Yritys laajeni nopeasti ja kasvoi suuryritykseksi. Karlin vaimo, Berta Blomqvist oli Tammisaaren leipomomestarin tytär. Karl Fazer opiskeli Pietarissa, Berliinissä ja Pariisissa kondiittorimestariksi.
Hänen ainoa poika Sven työskenteli Fazerissa 1915 lähtien ja vuonna 1938 hänestä tuli uusi toimitusjohtaja.
Toisen maailman sodan aikana Fazerissa valmistetiin armeijalle makaronia ja keksejä.
Svenin poika, Peter toimi Fazer-yhtiön toimitusjohtajana 1965–1987 ja sen jälkeen yhtiön hallituksen puheenjohtajana.Nykyisin Oy Karl Fazer Ab on leipomo- ja ruokapalvelualalla toimiva perheyritys, konserni jolla on toimintaa kahdeksassa maassa ja työlistää yli 16700 henkilöitä. Markkinointi&Mainonta-lehden ja Taloustutkimuksen tämänvuotisessa Brändien arvostus -tutkimuksen mukaan, Fazer on jatkuvasti suosituimpien suomalaisten brändien listan huipulla.
Vielä pari mielenkiintoista faktaa Karl Fazerista: hän oli myös metsästäjä, kalastaja, erinomainen kilpa-ampuja ja lintujen tuntija. Hän perusti pari linnuston suoja-alueita ja toi Suomeen faasanit.
Wedel on vanhin puolalainen suklabrändi ja se on perustettu vuonna 1851. Wedelin perustaja - Karl Ernst Heinrich Wedel oli Saksalainen, joka vuonna 1845 saapui Varsovaan puolalaisen vaimonsa ja pojan Emilin kanssa.
Vuonna 1851 hän avasi konditorian Miodowa-kadulla Varsovassa. Hän alkoi valmistamaan suklaata Ranskasta tuodulla erikois höyrykonella.
Karlin vaimo, Karolina Wiśnowska oli Varsovan kondiittorimestarin tytär.
Karl Wedelin ainoa poika Emil oli työhärjoitteluissa kondiittorifirmoissa Saksassa, Sveitsissa, Englannissa ja Ranskassa. Hänestä tuli elintarvikekemian tohtori. Vuonna 1876 hän sai isältä yrityksen häälahjana. Emil kehitti firmaa paljon.
Wedelin suklaat saivat suuren suosion, ja pian niitä alettiin väärenätmään. Tämän takia Karl Wedel alkoi jo vuonna 1869 allekirjoittamaan jokaisen suklaa levyn sinetöitylla allekirjoituksella.
Emil jatkoi tätä tapaa, ja hänen käsin tehdystä allekirjoituksesta tuli yrityksen logo.
Toisen maailman sodan aikana Wedel valmisti tuotteita Saksalaisien määräyksien mukaan, mutta siellä tehtiin paljon sabotaasi toimintaa. Senaikainen Wedelin johtaja Jan (Emilin ainoa poika) kielsi tekemästä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Hän ei halunnut olla Volksdeustche listalla saksalaisten syntymäperästä huolimatta. Wedel valmisti salaa leipää Varsovan nälkäisille ihmisille, ja järjesti salaa opetusta. Osa Wedelin työntekijöistä vietiin tehtaasta pois ja tapettiin Natsien keskitysleireissä (mm. minun isoäidin veljensä). Sodan jälkeen Jan Wedel jälleen rakensi tehtaan, mutta komunistinen hallitus kansallisti yrityksen. Wedel yksityistettiin takaisin vuonna 1989. Vuonna 1991 se myytiin Pepsi Co:lle, vuonna 1999 Cadbury:lle ja vuonna 2010 Japanin Lotte:lle.
Tuesday, November 15, 2011
HIRVI . The Finnish elk
The Eurasian elk / moose, (Alces Alces) definitely deserves its own post in this blog.
While travelling across Finland it's impossible not to notice hundreds of the road sings with the elk image - the elk warning signs. They seem to be speciffic attraction of the Finnish lanscapes, but they are the real problem on the roads. There are over thousand road collisions with elks every year in Finland. (av.1300). Additional problem occures during winters when elks walk to the roads to lick salt used for melting snow and ice.
Elk collision insurance is a common part of the voluntary car insurances in Finland. It covers accidents in which a vehicle hits an elk.
Collisons with elks are extremely dangerous as elks are very big and very heavy. They are the biggest mammals in Finland: adult males are 1.8–2.2m high at the shoulder, weigh ca.380–720 kg.
Elks have a good sense of hearing and smell but poor eyesight. They are very good swimmers and divers - can be under water up to 50sec.
There are over 100 000 elk in Finland and they are popular game species. Hunting elks requires licence and is very strictly regulated. There are even regulations concerning colour of the hunting clothes. It must be red or orange. The elk hunting period lasts from the last Saturday of September to the 15 December.
Elk meet is high in protein and low in fat, rich source of iron, phosphorus and zinc, however it is not recommended to consume its liver nor kidneys as they may contain heavy-metal contaminants. Consuming of the liver and kidneys from elk more than one year old is not advised in Finland because of the high level of cadmium in these organs of the Finnish elks. According to Wikipedia the elk liver can be used to measure radiation level of the area where the elk was living.
Hirvi, (Alces Alces) varmasti ansaitsee oman postin tässä blogissa. Suomessa matkustettaessa huomaa satoja hirvivaarasta varoittavia liikennemerkkejä. Hirvet ovat upeita eläimiä, mutta tosiasiassa he aiheuttavat vakavia ongelmia. Vuosittain Suomessa sattuu liikenteessä n.1 300 hirvikolaria. Hirvikolarit ovat erittäin vaarallisia, koska hirvi on valtavan iso ja painava eläin (suurin nisäkäs Suomessa, aikuinen uros: säkäkorkeus 1.8–2.1m ja paino ca.380–720 kg).
Suomessa yleinen on hirvivakuutus, joka korvaa hirvieläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot. Lisää ongelmia tulee talvisin, kun hirvet nuolevat tieltä suolaa.
Hirven kuulo ja hajuaisti on hyvä, mutta nakö on heikko. Ne ovat loistavia uimaan, sekä sukeltamaan. Voivat olla veden alla jopa 50 sekuntia.
Suomessa on noin 100 000 hirveä ja hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisesta lauantaista 31 joulukuutta asti. Hirven metsästys on tiukasti säännelty. On olemassa jopa säännöt metsästäjien vaatetuksesta. Sen pitää olla punainen tai oranssi.
Hirven liha on vähärasvaista ja sisältää paljon proteiinia. Se on myös hyvä raudan, fosforin ja sinkin ravintolähde. Hirven maksan syömistä ei suositella, koska hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan. Varsinkin maksa ja munuaiset sisältävät kadmiumia ja sen takia niiden syöminen ei ole suositeltavaa yli vuoden ikäisistä hirvistä. Wikipedian mukaan hirven maksasta voidaan mitata hirven elinalueen radioaktiivisuutta. (fot.Wikipedia)
While travelling across Finland it's impossible not to notice hundreds of the road sings with the elk image - the elk warning signs. They seem to be speciffic attraction of the Finnish lanscapes, but they are the real problem on the roads. There are over thousand road collisions with elks every year in Finland. (av.1300). Additional problem occures during winters when elks walk to the roads to lick salt used for melting snow and ice.
Elk collision insurance is a common part of the voluntary car insurances in Finland. It covers accidents in which a vehicle hits an elk.
Collisons with elks are extremely dangerous as elks are very big and very heavy. They are the biggest mammals in Finland: adult males are 1.8–2.2m high at the shoulder, weigh ca.380–720 kg.
Elks have a good sense of hearing and smell but poor eyesight. They are very good swimmers and divers - can be under water up to 50sec.
There are over 100 000 elk in Finland and they are popular game species. Hunting elks requires licence and is very strictly regulated. There are even regulations concerning colour of the hunting clothes. It must be red or orange. The elk hunting period lasts from the last Saturday of September to the 15 December.
Elk meet is high in protein and low in fat, rich source of iron, phosphorus and zinc, however it is not recommended to consume its liver nor kidneys as they may contain heavy-metal contaminants. Consuming of the liver and kidneys from elk more than one year old is not advised in Finland because of the high level of cadmium in these organs of the Finnish elks. According to Wikipedia the elk liver can be used to measure radiation level of the area where the elk was living.
Hirvi, (Alces Alces) varmasti ansaitsee oman postin tässä blogissa. Suomessa matkustettaessa huomaa satoja hirvivaarasta varoittavia liikennemerkkejä. Hirvet ovat upeita eläimiä, mutta tosiasiassa he aiheuttavat vakavia ongelmia. Vuosittain Suomessa sattuu liikenteessä n.1 300 hirvikolaria. Hirvikolarit ovat erittäin vaarallisia, koska hirvi on valtavan iso ja painava eläin (suurin nisäkäs Suomessa, aikuinen uros: säkäkorkeus 1.8–2.1m ja paino ca.380–720 kg).
Suomessa yleinen on hirvivakuutus, joka korvaa hirvieläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot. Lisää ongelmia tulee talvisin, kun hirvet nuolevat tieltä suolaa.
Hirven kuulo ja hajuaisti on hyvä, mutta nakö on heikko. Ne ovat loistavia uimaan, sekä sukeltamaan. Voivat olla veden alla jopa 50 sekuntia.
Suomessa on noin 100 000 hirveä ja hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisesta lauantaista 31 joulukuutta asti. Hirven metsästys on tiukasti säännelty. On olemassa jopa säännöt metsästäjien vaatetuksesta. Sen pitää olla punainen tai oranssi.
Hirven liha on vähärasvaista ja sisältää paljon proteiinia. Se on myös hyvä raudan, fosforin ja sinkin ravintolähde. Hirven maksan syömistä ei suositella, koska hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan. Varsinkin maksa ja munuaiset sisältävät kadmiumia ja sen takia niiden syöminen ei ole suositeltavaa yli vuoden ikäisistä hirvistä. Wikipedian mukaan hirven maksasta voidaan mitata hirven elinalueen radioaktiivisuutta. (fot.Wikipedia)
Thursday, November 10, 2011
the first morning frost ... ensimmäinen pakkasaamu
I started this blog from complaining about Finnish weather but this year autumn in Finland is the warmest since 1961! There are still blooming flowers on my balcony. Today was the first a bit frosty morning, minus 3'C. Few pics from Koivukylä:
Blogin alussa valitin suomen ilmastosta, mutta tänä vuonna Suomessa on lämpimin syksy 50 vuoteen! Kesäkukat kukoistavat vielä parvekkeellani. Vasta tänän oli ensimmäinen aamupakkanen. Pari tänään otettua kuvaa (Koivukylä):
Blogin alussa valitin suomen ilmastosta, mutta tänä vuonna Suomessa on lämpimin syksy 50 vuoteen! Kesäkukat kukoistavat vielä parvekkeellani. Vasta tänän oli ensimmäinen aamupakkanen. Pari tänään otettua kuvaa (Koivukylä):
Monday, November 7, 2011
Finnish flea markets. Kirppikset.
While living in Poland I had never been to a flea market. I know about some bazaars where one could get among the other things also something old, but they were not popular. There are in Poland some old and even historical flea markets but they are specialized often in antics, or they are rather places where one can hunt sth unusual, original and special. They are not places for purchasing eg. household basic goods.
Usually the redundant goods are thrown away if any friend nor neighbour wants them.
The old clothes find new users more often, especially the children clothes.
There are places where people can give away own used clothes for charity, but no one sells them to the strangers for money.
When in 2004 Poland joined European Union, hundreds of thousands of Poles left immediately to work abroad to the more prosperous EU countries. Soon they started to import to Poland the second hand clothes for sale. Nowadays in Poland there are thousands of the second hand shops with clothing from England, Ireland, Holland, Denmark etc. Before that, every piece of cloth with an english tag was worth gold, and today I see advertisements in the Polish newspapers: 'I sell
2 tones of the English clothes in good condition'. Times change ...When I moved to Finland, I considered flea markets as the places for poor people, arranged to allow them getting basic commodities and clothes for small money. I was surprised how many of the flea markets I was passing by every day, and how many people were visiting them.
When I moved to Helsinki and I rented room for few months, few people suggested getting furnitures from a flea market. I went just to see how it looks like (honestly speaking I was prejudiced) and I bought all I wanted in the first place. It was second hand shop specialized with furnitures.
The Finnish flea markets website http://www.kirpputorihaku.com/
I must mention here the pioneers of recycling in Finland: 'Fida’s Second Hand Shops', national charity flea market chain. Nowadays there are 30 Fida stores in Finland. Click here for more information: http://www.fidainternational.fi/fida-2nd-hand-shops/
The clothing reuse and recycling in Finland is additionally to the flea markets arranged by the UFF organization. Money collected by selling clothes go to the charity programmes in Africa and India. Around one million of Finns supports UFF yearly (for more news about it: http://www.uff.fi/)
Asuessani Puolassa en koskaan käynyt kirppiksella. Puolassa on aina ollut bazaareja, mistä voi saada myös jotain vanhaa, mutta ne eivät ole mitenkään suosittuja, eivätkä yleisiä. Puolassa on vanhoja ja jopa historiallisia kirpputoreja, mutta ne ovat erikoistuneet usein antiikkiin, tai ne ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn alaan, ne eivät ole tavallisia käyttöesineitä varten.
Tavallisesti tarpeettomat tavarat heitetään roskiin, jos ei kukaan tuttu tai naapuri tavaroita halua. Vanhoille vaatteille löytyy joskus uusi omistaja, varsinkin lasten vaatteille. On myös paikkoja mihin voi lahjoittaa vaatteita hyväntekeväisyyskohteisiin, mutta ei kukaan vie omia vaateita myytäväksi vieraille ihmisille. Vuonna 2004 Puola liittyi Euroopan unioniin, silloin satoja tuhansia Puolalaisia lähti heti töihin muihin EU maihin. Pian he rupesivat tuomaan Puolaan myytäväksi käytettyjä vaatteita. Nykyisin Puolassa on tuhansia kauppoja, joissa myydään käytettyjä vaatteita Englannista, Irlannista, Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ...
Ennen sitä jokainen englantilainen etiketti oli kullanarvoinen, ja nyt näen puolalaisissa lehdissä tarjouksia: 'myydään 2 tonnia englantilaisia vaatteitä'. Ajat muuttuu ... Alussa Suomessa ajattelin kirppisten olevan köyhille ihmisille. Ihmettelin huomattuani niiden suuren määrän, ja kuinka paljon ihmiset niitä käyttävät. Kun muutin Helsingiin vuodeksi ja vuokrasin huoneen, pari ihmistä vihjasi minulle kirppiksistä, kun halusin ostaa perus huonekaluja. Kävin vain katsomassa (olin rehellisesti sanottuna varma, että en osta sieltä mitään) ja ostin kaikki mitä tarvitsin kerralla. Se kirppis oli erikoistunut huonekaluihin.
Suomen kirputorit sivusto http://www.kirpputorihaku.com/
Minun on pakko mainita myös Fida lähetystorit. Fida lähetystorit on 30 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää avustustyötä yli 40 maassa. Vaatekierrätystä järjestää lisäksi tehokkaasti organisaatio UFF. Myynistä saadut rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyskohteisiin Afrikassa ja Intiassa. Vuosittain noin miljoona suomalaista tukee UFF:n toimintaa. (katso lisää: http://www.uff.fi/)
Usually the redundant goods are thrown away if any friend nor neighbour wants them.
The old clothes find new users more often, especially the children clothes.
There are places where people can give away own used clothes for charity, but no one sells them to the strangers for money.
When in 2004 Poland joined European Union, hundreds of thousands of Poles left immediately to work abroad to the more prosperous EU countries. Soon they started to import to Poland the second hand clothes for sale. Nowadays in Poland there are thousands of the second hand shops with clothing from England, Ireland, Holland, Denmark etc. Before that, every piece of cloth with an english tag was worth gold, and today I see advertisements in the Polish newspapers: 'I sell
2 tones of the English clothes in good condition'. Times change ...When I moved to Finland, I considered flea markets as the places for poor people, arranged to allow them getting basic commodities and clothes for small money. I was surprised how many of the flea markets I was passing by every day, and how many people were visiting them.
When I moved to Helsinki and I rented room for few months, few people suggested getting furnitures from a flea market. I went just to see how it looks like (honestly speaking I was prejudiced) and I bought all I wanted in the first place. It was second hand shop specialized with furnitures.
The Finnish flea markets website http://www.kirpputorihaku.com/
I must mention here the pioneers of recycling in Finland: 'Fida’s Second Hand Shops', national charity flea market chain. Nowadays there are 30 Fida stores in Finland. Click here for more information: http://www.fidainternational.fi/fida-2nd-hand-shops/
The clothing reuse and recycling in Finland is additionally to the flea markets arranged by the UFF organization. Money collected by selling clothes go to the charity programmes in Africa and India. Around one million of Finns supports UFF yearly (for more news about it: http://www.uff.fi/)
Asuessani Puolassa en koskaan käynyt kirppiksella. Puolassa on aina ollut bazaareja, mistä voi saada myös jotain vanhaa, mutta ne eivät ole mitenkään suosittuja, eivätkä yleisiä. Puolassa on vanhoja ja jopa historiallisia kirpputoreja, mutta ne ovat erikoistuneet usein antiikkiin, tai ne ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn alaan, ne eivät ole tavallisia käyttöesineitä varten.
Tavallisesti tarpeettomat tavarat heitetään roskiin, jos ei kukaan tuttu tai naapuri tavaroita halua. Vanhoille vaatteille löytyy joskus uusi omistaja, varsinkin lasten vaatteille. On myös paikkoja mihin voi lahjoittaa vaatteita hyväntekeväisyyskohteisiin, mutta ei kukaan vie omia vaateita myytäväksi vieraille ihmisille. Vuonna 2004 Puola liittyi Euroopan unioniin, silloin satoja tuhansia Puolalaisia lähti heti töihin muihin EU maihin. Pian he rupesivat tuomaan Puolaan myytäväksi käytettyjä vaatteita. Nykyisin Puolassa on tuhansia kauppoja, joissa myydään käytettyjä vaatteita Englannista, Irlannista, Hollannista, Belgiasta, Tanskasta ...
Ennen sitä jokainen englantilainen etiketti oli kullanarvoinen, ja nyt näen puolalaisissa lehdissä tarjouksia: 'myydään 2 tonnia englantilaisia vaatteitä'. Ajat muuttuu ... Alussa Suomessa ajattelin kirppisten olevan köyhille ihmisille. Ihmettelin huomattuani niiden suuren määrän, ja kuinka paljon ihmiset niitä käyttävät. Kun muutin Helsingiin vuodeksi ja vuokrasin huoneen, pari ihmistä vihjasi minulle kirppiksistä, kun halusin ostaa perus huonekaluja. Kävin vain katsomassa (olin rehellisesti sanottuna varma, että en osta sieltä mitään) ja ostin kaikki mitä tarvitsin kerralla. Se kirppis oli erikoistunut huonekaluihin.
Suomen kirputorit sivusto http://www.kirpputorihaku.com/
Minun on pakko mainita myös Fida lähetystorit. Fida lähetystorit on 30 myymälän kotimainen hyväntekeväisyyskirpputoriketju, jonka tuotoilla tuetaan Fidan tekemää avustustyötä yli 40 maassa. Vaatekierrätystä järjestää lisäksi tehokkaasti organisaatio UFF. Myynistä saadut rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyskohteisiin Afrikassa ja Intiassa. Vuosittain noin miljoona suomalaista tukee UFF:n toimintaa. (katso lisää: http://www.uff.fi/)
Friday, November 4, 2011
REuse REcycle REduce
In this blog I deal with issues which appeared to me new or different when I came to Finland.
So I must mention the waste and recycyling problem despite I would like to avoid writing about my home country in an uncomplimentary way. I attended the primary school in the 80's.
Every pupil was obliged to bring to school every month at least 4kg of the waste paper and at least 30 aluminium caps (dairy products were sold in the glass bottles with aluminum caps).
Maybe it sounds weird, but it made children thinking about recycling, they saw its effectiveness looking at huge amounts of the collected waste materials ready to be recycled and used again.
Today Polish school education programmes cover of course the environment, ecology and recycling issues. There are arranged some bigger recycling events and actions. But on the streets, in yards and homes it doesn't look like someone pays to that much attention.
Dumpsters are mostly filled with the general waste and it's hardly ever possible to return glass bottle to the shop. Cans are not returnable to shops at all but they can be sold to be recycled as aluminium. Price is not encouraging, under 1e per kg, but some people collect and sell it anyway.
In Finland you should keep the can intact, so the can recycling machine can accept it, and in Poland just opposite - you should smash the can very well, so it takes less space at the recycling point.
On my first days in Finland I had problem where to toss eg. used teabag - is it paper, or biowaste or general waste? I have met very eager pro-recycling people here, who take this truly seriously.
So I have seen in the Finnish homes separate buckets, boxes and sacks for various categories of waste: biowaste, paper (separately newspapers and cardboards), glass (separately coloured and clear), plastic, special/hazardous waste (eg.batteries), and for general waste.
Nowadays I have the opposite problem than before living in Finland - when Im in Poland I wonder why all the garbage go the same dumpster.
Blogissa käsittelen asioita, jotka olivat minulle uusia Suomessa, joten on pakko kirjoittaa kierrätyksestä. Se on vaikeaa, koska tällä kertaa kirjoitan jotain epämukavaa omasta kotimaasta. Kävin peruskoulua 80-luvulla, jolloin jokaisella opiskelijalla oli velvoite tuoda kouluun joka kuukausi vähintään 4kg paperia ja vähintään 30 alumiinia kapselia maitopulloista. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se pakotti ajattelemaan kierrätystä. Lapset näkivät kuinka paljon kierrätys materiaalia yhteensä tuli, kun jokainen lapsi oli tuonut pienen oman osuutensa. Nyt kouluissa opetetaan ympäristöstä ja ekologiasta, järjestetään kierrätys ja ympäristö tapahtumia. Kaduilla ja kodeissa en kuitenkaan näe panostusta kierrätykseen.
Roskapaikat ovat pääosin pelkkää sekäjätettä ja harvoin on mahdollista palauttaa kauppaan lasi pulloja, ei koskaan tölkkejä. Tölkkit kierrätetään vain alumiinina. Hinta alle 1e per kg, mutta jotkut kuitenkin tekevät sen. Suomessa pitää säilyttää tölkki ehjänä, että kone antaa palautuksen. Puolassa tölkit pitää puristaa, että se ei vie paljon tilaa.
Aivan alussa Suomessa, koin ongelmana kun piti heittaa pois es. käytetty teepussi. Piti miettiä mihin jätekategoriaan teepussi kuuluu - bio tai paperi tai sekajätteisiin. Kun joku oikeasti kierrättää, otetaan asia vakavasti. Silloin kiertää erikseen biojate, paperi (erikseen tavallista ja pahvipaperia sekä kartonkia), lasi (erikseen värikäs ja väriton), muovit, ongelmajäte (es.patterit),
ja sekäjäte.
Nykyisin on päinvastoin - kun olen Puolassa ihmettelen, kun ihmiset edelleen heittävät kaikki roskat yhteen.
So I must mention the waste and recycyling problem despite I would like to avoid writing about my home country in an uncomplimentary way. I attended the primary school in the 80's.
Every pupil was obliged to bring to school every month at least 4kg of the waste paper and at least 30 aluminium caps (dairy products were sold in the glass bottles with aluminum caps).
Maybe it sounds weird, but it made children thinking about recycling, they saw its effectiveness looking at huge amounts of the collected waste materials ready to be recycled and used again.
Today Polish school education programmes cover of course the environment, ecology and recycling issues. There are arranged some bigger recycling events and actions. But on the streets, in yards and homes it doesn't look like someone pays to that much attention.
Dumpsters are mostly filled with the general waste and it's hardly ever possible to return glass bottle to the shop. Cans are not returnable to shops at all but they can be sold to be recycled as aluminium. Price is not encouraging, under 1e per kg, but some people collect and sell it anyway.
In Finland you should keep the can intact, so the can recycling machine can accept it, and in Poland just opposite - you should smash the can very well, so it takes less space at the recycling point.
On my first days in Finland I had problem where to toss eg. used teabag - is it paper, or biowaste or general waste? I have met very eager pro-recycling people here, who take this truly seriously.
So I have seen in the Finnish homes separate buckets, boxes and sacks for various categories of waste: biowaste, paper (separately newspapers and cardboards), glass (separately coloured and clear), plastic, special/hazardous waste (eg.batteries), and for general waste.
Nowadays I have the opposite problem than before living in Finland - when Im in Poland I wonder why all the garbage go the same dumpster.
Blogissa käsittelen asioita, jotka olivat minulle uusia Suomessa, joten on pakko kirjoittaa kierrätyksestä. Se on vaikeaa, koska tällä kertaa kirjoitan jotain epämukavaa omasta kotimaasta. Kävin peruskoulua 80-luvulla, jolloin jokaisella opiskelijalla oli velvoite tuoda kouluun joka kuukausi vähintään 4kg paperia ja vähintään 30 alumiinia kapselia maitopulloista. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se pakotti ajattelemaan kierrätystä. Lapset näkivät kuinka paljon kierrätys materiaalia yhteensä tuli, kun jokainen lapsi oli tuonut pienen oman osuutensa. Nyt kouluissa opetetaan ympäristöstä ja ekologiasta, järjestetään kierrätys ja ympäristö tapahtumia. Kaduilla ja kodeissa en kuitenkaan näe panostusta kierrätykseen.
Roskapaikat ovat pääosin pelkkää sekäjätettä ja harvoin on mahdollista palauttaa kauppaan lasi pulloja, ei koskaan tölkkejä. Tölkkit kierrätetään vain alumiinina. Hinta alle 1e per kg, mutta jotkut kuitenkin tekevät sen. Suomessa pitää säilyttää tölkki ehjänä, että kone antaa palautuksen. Puolassa tölkit pitää puristaa, että se ei vie paljon tilaa.
Aivan alussa Suomessa, koin ongelmana kun piti heittaa pois es. käytetty teepussi. Piti miettiä mihin jätekategoriaan teepussi kuuluu - bio tai paperi tai sekajätteisiin. Kun joku oikeasti kierrättää, otetaan asia vakavasti. Silloin kiertää erikseen biojate, paperi (erikseen tavallista ja pahvipaperia sekä kartonkia), lasi (erikseen värikäs ja väriton), muovit, ongelmajäte (es.patterit),
ja sekäjäte.
Nykyisin on päinvastoin - kun olen Puolassa ihmettelen, kun ihmiset edelleen heittävät kaikki roskat yhteen.
Monday, October 31, 2011
More light please! Valoa!
All the people have better and worse days, but it's really hard to keep smiling face and good attidute when winter and dark days last about half a year. I didn't realize importance of light and its influence to people's health and mood untill I haven't spent in Finland the whole winter.
Poland is no that far away and winters are sometimes as frosty as in Finland, but they don't last as long as here. From my experience, I can get used to the coldness but longer insufficiency of light has surprisingly strong negative influence. It just takes power away.
Depression is one problem, but people living in northern Europe quite often suffer from a Seasonal Affective Disorder (SAD) - so called winter depression or winter blues caused by a lack of sunlight. It's a mood disorder causing i.a. apathy, lack of energy, pessimistic feelings attitude, feeling tired and unhappy.
In more serious SAD cases there are medical treatments applied. The most popular means to prevent SAD or to fight its milder symptoms on our own, are the light treatment with a bright light lamp and taking vitamin D-3 supplements.
It's also good to find some hobby, to keep ourselves busy, to practice sports, to sing, to dance ... - the upcoming wintertime magazines and newsparers of all kinds will supply us with tens of advices how to fight SAD but it easier said than done.
My friend as a psychologist advices keeping around ourselves things which are bright, cheerful, of the vivid colours. We can add more colours to the interior decorations, burn candles, or even just place oranges in the way we can look at them from time to time. Small things but may have some influence.
What's interesting, winter depression seldom affects the indigenous people from Iceland and Lapland. According to the researches the reason lies in their genetical adaption, some mention also frequent consumption of fish among these populations, and fish is the richest food source of vitamin D-3.
But to the people with the typical genes I say: Another winter's ahead, let's prepare!
Kaikilla on hyvät ja huonot päivät, mutta on vaikeaa olla iloinen ja säilyttää optimistinen asenne, kun pimeät, harmaat päivät kestävät noin puoli vuotta. En oivaltanut miten merkittävä ihmisen terveydelle ja mielelle valo on, ennen kuin olin viettänyt koko talven Suomessa. Puola ei ole kaukana ja talvet ovat siellä usein yhtä kylmät kuin Suomessa, mutta ne eivät kestä niin kauan. Kokemuksesta tuntuu, että voin tottua kylmyyteen, mutta valon vähäisyys vaikuttaa yllättävän voimakkaasti. (negatiivisesti tietenkiin) Se yksinkertaisesti vie virtaa pois.
Masennus on yksi onglelma, mutta ihmiset pohjoismaissa kärsivät paljon kaamosmasennuksesta. Se on talven aikana riittävän valon puutteen aiheuttama mielialahäiriö. Pääpiirteitä ovat lievät masennusoireet, apatia, liikaunisuus, pessimistinen asenne, jatkuva väsymyys ja onneton olo.
Suositut hoitomuodot kaamosmasennuksen ovat kirkasvalohoito ja D-3-vitamiinilisän käyttö. Helpotusta voi saada liikunnasta, harrastuksista, laulamisesta, tanssista, ja monista lehdistä löytyy kyllä kymmenia muita neuvoja ja ehdotuksia, mutta helpompi sanoa kuin tehdä.
Ystäväni psykologi neuvoo sisustamaan asunnon värikkäästi, polttamaan kynttilöitä, laittamaan vaikka oranssia näkyville paikoille. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa.
Mielenkiintoista, että kaamosmasennuksesta hyvin harvoin kärsivät syntyperäiset islantilaiset ja saamelaiset. Tutkimuksien mukaan se voi johtua tietystä geneettisestä sopeutumisesta, jotkut sanovat että myös sen takia, kun siellä syödään paljon kalaa, ja kala on rikkain D-3-vitamiinin ravintolähde. Mutta kaikille joilta erikoisgeenia ei löydy sanon: talvi on jo taas tulossa, valmistelut käyntiin!
Poland is no that far away and winters are sometimes as frosty as in Finland, but they don't last as long as here. From my experience, I can get used to the coldness but longer insufficiency of light has surprisingly strong negative influence. It just takes power away.
Depression is one problem, but people living in northern Europe quite often suffer from a Seasonal Affective Disorder (SAD) - so called winter depression or winter blues caused by a lack of sunlight. It's a mood disorder causing i.a. apathy, lack of energy, pessimistic feelings attitude, feeling tired and unhappy.
In more serious SAD cases there are medical treatments applied. The most popular means to prevent SAD or to fight its milder symptoms on our own, are the light treatment with a bright light lamp and taking vitamin D-3 supplements.
It's also good to find some hobby, to keep ourselves busy, to practice sports, to sing, to dance ... - the upcoming wintertime magazines and newsparers of all kinds will supply us with tens of advices how to fight SAD but it easier said than done.
My friend as a psychologist advices keeping around ourselves things which are bright, cheerful, of the vivid colours. We can add more colours to the interior decorations, burn candles, or even just place oranges in the way we can look at them from time to time. Small things but may have some influence.
What's interesting, winter depression seldom affects the indigenous people from Iceland and Lapland. According to the researches the reason lies in their genetical adaption, some mention also frequent consumption of fish among these populations, and fish is the richest food source of vitamin D-3.
But to the people with the typical genes I say: Another winter's ahead, let's prepare!
Kaikilla on hyvät ja huonot päivät, mutta on vaikeaa olla iloinen ja säilyttää optimistinen asenne, kun pimeät, harmaat päivät kestävät noin puoli vuotta. En oivaltanut miten merkittävä ihmisen terveydelle ja mielelle valo on, ennen kuin olin viettänyt koko talven Suomessa. Puola ei ole kaukana ja talvet ovat siellä usein yhtä kylmät kuin Suomessa, mutta ne eivät kestä niin kauan. Kokemuksesta tuntuu, että voin tottua kylmyyteen, mutta valon vähäisyys vaikuttaa yllättävän voimakkaasti. (negatiivisesti tietenkiin) Se yksinkertaisesti vie virtaa pois.
Masennus on yksi onglelma, mutta ihmiset pohjoismaissa kärsivät paljon kaamosmasennuksesta. Se on talven aikana riittävän valon puutteen aiheuttama mielialahäiriö. Pääpiirteitä ovat lievät masennusoireet, apatia, liikaunisuus, pessimistinen asenne, jatkuva väsymyys ja onneton olo.
Suositut hoitomuodot kaamosmasennuksen ovat kirkasvalohoito ja D-3-vitamiinilisän käyttö. Helpotusta voi saada liikunnasta, harrastuksista, laulamisesta, tanssista, ja monista lehdistä löytyy kyllä kymmenia muita neuvoja ja ehdotuksia, mutta helpompi sanoa kuin tehdä.
Ystäväni psykologi neuvoo sisustamaan asunnon värikkäästi, polttamaan kynttilöitä, laittamaan vaikka oranssia näkyville paikoille. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa.
Mielenkiintoista, että kaamosmasennuksesta hyvin harvoin kärsivät syntyperäiset islantilaiset ja saamelaiset. Tutkimuksien mukaan se voi johtua tietystä geneettisestä sopeutumisesta, jotkut sanovat että myös sen takia, kun siellä syödään paljon kalaa, ja kala on rikkain D-3-vitamiinin ravintolähde. Mutta kaikille joilta erikoisgeenia ei löydy sanon: talvi on jo taas tulossa, valmistelut käyntiin!
Sunday, October 30, 2011
Tuesday, October 25, 2011
Easter, Midsummer and Christmas traditions in Finland
Every nation has its own traditions and customs, some of them are unique.
On March 21, the 1st day of spring, Polish children used to set on fire and drown in the river effigy called Marzanna, symbol of winter. Marzanna was the ancient pagan Slavic goddess of winter and death. I thought such tradition would be even not possible to hold in Finland as on March 21 rivers are still mostly ice covered. By the way, it's not the nicest way to say goodbye ...
Most of the Finnish and Polish traditions are connected with (or influenced by) Christian religion, but people still hold some pagan traditions.
Midsummer Day is in Finland the most important celebration after Christmas. It actually lasts about a week. Thousands of the Midsummer bonfires called 'kokko' are burned at the lakes, rivers and by the sea, people spend these days on the countryside, most workplaces and shops are closed. Nowadays these days are called St. John the Baptist celebrations, before Christianization it was celebration of god 'Ukko' from the Finnish mythology.
On these days both in Finland and Poland people conduct various rituals to get prosperity and good health, the young girls used to foretell future and cast love spells, so it looks like Saint John hasn't influenced this holiday much, apart from changing its name.
Writing about the differences, the biggest ones I see during Easter. Poland is predominantly Roman Catholic country and Polish Easter has mainly religious dimension. Contemplating death and resurrection of Jesus Christ is the main focus. 40days before the Easter Sunday, begins Lent, time when people refrain themselves from pleasures and amusements, many don't eat meat.
In Finland Easter is also celebrated as a religious event, but it is more connected with celebration of the upcoming spring. Secular and pagan traditions are most visible.
I truly understand Finns' longing for spring after very long winter. I love to watch colourfully decorated windows. Usually there are decorated with pussy willow branches, coloured feathers, flowers etc., BUT to my biggest astonishment I have seen some windows decorated with riding the brooms witches dolls (!) That's really far away from image of the Polish Easter.
The Easter Witches are popular characters in the pagan Finnish and Swedish Easter traditions. On the Palm Sunday Finnish children walk from door to door dressed up as the witches keeping in hands decorated willow branches and wishing to the visited people good health for the new year by saying rhymes: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks etc.... and they expect to get some sweets instead. This tradition began in the early 1800s.
Polish Easter doesn't include witches, but has a peculiar custom of eating by children sugar made rams, as the ram is a symbol of resurrected Jesus Christ. Poland has also one surprisigly popular pagan Easter tradition called Śmigus-Dyngus (Wet Monday). On Easter Monday people are pouring water on themselves wishing to each other a good health. It's a risk to go outside that day, especially girls and young women are 'in danger'.
... And shortly about Christmas - main meal of the Finnish Christmas Eve supper is a huge baked Christmas ham, while Poles (if they uphold the Catholic traditon) do not consume meat on that day. The main Polish meal on that special evening is carp - so there are moments in our family when it's hard to accommodate Finnish and Polish traditions to everyone. Fortunately Santa Claus doesn't look at the borders:-)
Jokaisella maalla on omia perinteitä ja tapoja, joskus aika omituisia.
Joka vuonna 21 maaliskuuta (ensimmäinen kevätpäivä) puolalaiset lapset askartelevat ihmisen kokoisen nuken, ja käyvät joelle missä sen poltetaan ja hukutetaan. Se on slaavilainen pakanallinen perinne. Nuken nimi on Marzanna - talven symboli, slaavilainen pakanallinen kuoleman ja talven jumalatar. Tämä perinne olisi Suomessa kuitenkin mahdotonta suorittaa, kun 21 maaliskuutta joet on vielä jäässä. Sivumennen sanoen - ei oikein mukavaa tapa sanoa hyvästit talvelle ...
Valtaosa suomalaisten ja puolalaisten perinteisiä liittyy kristinuskon tai kristinuskon vaikutuspiiriin, mutta ihmiset edelleen noudattavat myös pakanallisia perintöjä ja tapoja.
Esimerkiksi Juhannus on joulun jälkeen Suomessa vuoden tärkein juhla. Tuhansia kokkoja poltetaan kautta maan jokien ja järvien rannoilla, ihmiset viettävät nämä päivät tavallisesti maalla ja mökeillä, suurin osa työpaikoista ja kaupoista on kiinni - se on juhla aika.
Kristinuskon saapumisen seurauksena juhla on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan, ennen sitä se oli suomalaisten mytologian ylijumala Ukon juhla. Juhannus aikana ihmiset tekevät vieläkin pieniä rituualeja ja erilaista taikoja saadakseen menestystä ja terveyttä. Nuoret tytöt tekevät loitsuja nähdäkseen tulevan puolison - näyttää siltä, että Juhannus Kastajan vaikutus tähän juhlaan ei ollut iso.
Kun vertailen Suomen ja Puolan juhlaperintöjä, näen isoimman eron Pääsiäisaikana.
Puola on etupäässä katolinen maa ja puolalainen paasiäinen keskittyy eniten uskonnollisiin asioihin. 40 päivää ennen Pääsiäissunnuntaina alkaa paasto, kun ihmiset pidättäytyvät huveista ja liharuoasta, pohtivat Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.
Suomessa pääsiäinen on myös uskonnonnollinen juhla, mutta enemmän näkyvä pääsiäisilme on tulevan kevään juhliminen. Itse ymmärrän suomalaisten kaipuun kevääseen, auringoon ja valoon, kun talvet ovat tosi pitkät. Rakastan katsoa koristeltuja ikkunoita pääsiäisaikana, joissa es. vihreät oksat ja pajunkissat, värikkäät sulat, kukat, paperiaksartelut: puput, tiput jne., MUTTA hämmästyin näkemistäni askarrelluista noita-akoista luutien päällä (!) Pääsiäisnoidat ovat hyvin tunnettuja hahmoja Ruotsin ja Suomen perinteissä.
Palmusunnuntaina lapset kulkevat talosta taloon pukeutuneena noidiksi käsissään koristettuja pajunkissoja ja muita oksia. He virpovat talon ovella lorun: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks ... ja odottavat karkkiä sen vastaan. Tämä perinne alkoi jo 1800-luvun alussa.
Puolassa ei ole pääsiäisnoitia, mutta on muita omituisuksia, es. lapset syövät sokerista tehdyt oinakset - ylösnousseen Jeesuksen symbolit. Puolassakin on vahva pakanallinen pääsiäisperinne Śmigus-Dyngus (märkä maanantai). Pääsiäismaanantaina ihmiset kaatavat toistensa päälle vettä ja toivottavat terveyttä. Se on riski sinä päivänä menna ulos jopa kadulle, jos et halua tulla märäksi.
Ja vielä vähän joulusta ... Paaruoka jouluaattona Suomessa on suuri paistettu kinku, ja Puolalaiset (jos tottelevat katolista perintöä) eivät syö aattona yhtään liharuokaa. Puolassa jouluaattona syödään paistettua karppia - siis meidän perheessä on hetkiä jolloin on mahdotonta toteuttaa kaikkia perinteitä. Onneksi Joulupukki ei välitä maiden rajoista.
Midsummer in Finland
Celebrating Easter in Poland ... and in Finland:-)
My sons eating the sugar Easter Rams:-) ... poikani pääsiäismaanantaina syövät sokeri oinaksia:-)
On March 21, the 1st day of spring, Polish children used to set on fire and drown in the river effigy called Marzanna, symbol of winter. Marzanna was the ancient pagan Slavic goddess of winter and death. I thought such tradition would be even not possible to hold in Finland as on March 21 rivers are still mostly ice covered. By the way, it's not the nicest way to say goodbye ...
Most of the Finnish and Polish traditions are connected with (or influenced by) Christian religion, but people still hold some pagan traditions.
Midsummer Day is in Finland the most important celebration after Christmas. It actually lasts about a week. Thousands of the Midsummer bonfires called 'kokko' are burned at the lakes, rivers and by the sea, people spend these days on the countryside, most workplaces and shops are closed. Nowadays these days are called St. John the Baptist celebrations, before Christianization it was celebration of god 'Ukko' from the Finnish mythology.
On these days both in Finland and Poland people conduct various rituals to get prosperity and good health, the young girls used to foretell future and cast love spells, so it looks like Saint John hasn't influenced this holiday much, apart from changing its name.
Writing about the differences, the biggest ones I see during Easter. Poland is predominantly Roman Catholic country and Polish Easter has mainly religious dimension. Contemplating death and resurrection of Jesus Christ is the main focus. 40days before the Easter Sunday, begins Lent, time when people refrain themselves from pleasures and amusements, many don't eat meat.
In Finland Easter is also celebrated as a religious event, but it is more connected with celebration of the upcoming spring. Secular and pagan traditions are most visible.
I truly understand Finns' longing for spring after very long winter. I love to watch colourfully decorated windows. Usually there are decorated with pussy willow branches, coloured feathers, flowers etc., BUT to my biggest astonishment I have seen some windows decorated with riding the brooms witches dolls (!) That's really far away from image of the Polish Easter.
The Easter Witches are popular characters in the pagan Finnish and Swedish Easter traditions. On the Palm Sunday Finnish children walk from door to door dressed up as the witches keeping in hands decorated willow branches and wishing to the visited people good health for the new year by saying rhymes: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks etc.... and they expect to get some sweets instead. This tradition began in the early 1800s.
Polish Easter doesn't include witches, but has a peculiar custom of eating by children sugar made rams, as the ram is a symbol of resurrected Jesus Christ. Poland has also one surprisigly popular pagan Easter tradition called Śmigus-Dyngus (Wet Monday). On Easter Monday people are pouring water on themselves wishing to each other a good health. It's a risk to go outside that day, especially girls and young women are 'in danger'.
... And shortly about Christmas - main meal of the Finnish Christmas Eve supper is a huge baked Christmas ham, while Poles (if they uphold the Catholic traditon) do not consume meat on that day. The main Polish meal on that special evening is carp - so there are moments in our family when it's hard to accommodate Finnish and Polish traditions to everyone. Fortunately Santa Claus doesn't look at the borders:-)
Jokaisella maalla on omia perinteitä ja tapoja, joskus aika omituisia.
Joka vuonna 21 maaliskuuta (ensimmäinen kevätpäivä) puolalaiset lapset askartelevat ihmisen kokoisen nuken, ja käyvät joelle missä sen poltetaan ja hukutetaan. Se on slaavilainen pakanallinen perinne. Nuken nimi on Marzanna - talven symboli, slaavilainen pakanallinen kuoleman ja talven jumalatar. Tämä perinne olisi Suomessa kuitenkin mahdotonta suorittaa, kun 21 maaliskuutta joet on vielä jäässä. Sivumennen sanoen - ei oikein mukavaa tapa sanoa hyvästit talvelle ...
Valtaosa suomalaisten ja puolalaisten perinteisiä liittyy kristinuskon tai kristinuskon vaikutuspiiriin, mutta ihmiset edelleen noudattavat myös pakanallisia perintöjä ja tapoja.
Esimerkiksi Juhannus on joulun jälkeen Suomessa vuoden tärkein juhla. Tuhansia kokkoja poltetaan kautta maan jokien ja järvien rannoilla, ihmiset viettävät nämä päivät tavallisesti maalla ja mökeillä, suurin osa työpaikoista ja kaupoista on kiinni - se on juhla aika.
Kristinuskon saapumisen seurauksena juhla on saanut nimensä Johannes Kastajan mukaan, ennen sitä se oli suomalaisten mytologian ylijumala Ukon juhla. Juhannus aikana ihmiset tekevät vieläkin pieniä rituualeja ja erilaista taikoja saadakseen menestystä ja terveyttä. Nuoret tytöt tekevät loitsuja nähdäkseen tulevan puolison - näyttää siltä, että Juhannus Kastajan vaikutus tähän juhlaan ei ollut iso.
Kun vertailen Suomen ja Puolan juhlaperintöjä, näen isoimman eron Pääsiäisaikana.
Puola on etupäässä katolinen maa ja puolalainen paasiäinen keskittyy eniten uskonnollisiin asioihin. 40 päivää ennen Pääsiäissunnuntaina alkaa paasto, kun ihmiset pidättäytyvät huveista ja liharuoasta, pohtivat Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta.
Suomessa pääsiäinen on myös uskonnonnollinen juhla, mutta enemmän näkyvä pääsiäisilme on tulevan kevään juhliminen. Itse ymmärrän suomalaisten kaipuun kevääseen, auringoon ja valoon, kun talvet ovat tosi pitkät. Rakastan katsoa koristeltuja ikkunoita pääsiäisaikana, joissa es. vihreät oksat ja pajunkissat, värikkäät sulat, kukat, paperiaksartelut: puput, tiput jne., MUTTA hämmästyin näkemistäni askarrelluista noita-akoista luutien päällä (!) Pääsiäisnoidat ovat hyvin tunnettuja hahmoja Ruotsin ja Suomen perinteissä.
Palmusunnuntaina lapset kulkevat talosta taloon pukeutuneena noidiksi käsissään koristettuja pajunkissoja ja muita oksia. He virpovat talon ovella lorun: virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks ... ja odottavat karkkiä sen vastaan. Tämä perinne alkoi jo 1800-luvun alussa.
Puolassa ei ole pääsiäisnoitia, mutta on muita omituisuksia, es. lapset syövät sokerista tehdyt oinakset - ylösnousseen Jeesuksen symbolit. Puolassakin on vahva pakanallinen pääsiäisperinne Śmigus-Dyngus (märkä maanantai). Pääsiäismaanantaina ihmiset kaatavat toistensa päälle vettä ja toivottavat terveyttä. Se on riski sinä päivänä menna ulos jopa kadulle, jos et halua tulla märäksi.
Ja vielä vähän joulusta ... Paaruoka jouluaattona Suomessa on suuri paistettu kinku, ja Puolalaiset (jos tottelevat katolista perintöä) eivät syö aattona yhtään liharuokaa. Puolassa jouluaattona syödään paistettua karppia - siis meidän perheessä on hetkiä jolloin on mahdotonta toteuttaa kaikkia perinteitä. Onneksi Joulupukki ei välitä maiden rajoista.
Midsummer in Finland
Celebrating Easter in Poland ... and in Finland:-)
My sons eating the sugar Easter Rams:-) ... poikani pääsiäismaanantaina syövät sokeri oinaksia:-)
Friday, October 21, 2011
Finnish IS difficult. Suomen kieli ON vaikea.
No one expects from a tourist to speak Finnish. But if someone decides to live in Finland, people expect him to communicate in Finnish at some level, and the expectations grow with every year of being here. If someone living in Finland for few years doesn't speak Finnish at all, some people consider it even a lack of respect for the Finns. But it's not that easy.
I'm writing this post in defence of all the diligent, hardworking people learning the Finnish grammar - it's not that easy!
My first year in Finland went smoothly when saying whatever in Finnish made a good impression. Learning the new words was even fun, but the fun was quickly over when I tried to connect these words in order to create some sentence - because already here the rocket science begins.
Often every single word has to be altered, so dictionary doesn't help much. You can't use only infinitives. You must learn the grammar, which includes more exceptions than rules, and on top of that - you must learn the colloquial language, as it is in everyday use.
When I want to pay for my shopping without reading price from the cash register, I would hear from the shop assistant sth like: YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Show me that in dictionary.
Difficulty in participating in the everyday life conversations can be very demotivating.
Few years in Finland have passed, I've learned 'ysi kasi' and more, but learning Finnish to the higher level is hard.
I'd like to mention Roman Schatz. He is the German-born Finnish journalist and author, shining example of person who has learned Finnish language from the very beginning as an adult. And he learned it to the highest possible level. Well, this is fact, no one disagrees. I would just like to hear more often, that this man is an exception. Learning Finnish to the communicative and to the good level requires much work, but learning it to the native speaker level is hardly possible as we simply are not the native speakers.
Ei kukaan odota Suomeen tulevan turistin osaavansa suomea, mutta kun ulkomaalainen päättää asua Suomessa, häneltä odotetaan suomen kieltä jollain tasolla, ja nämä odotukset kasvavat joka vuosi. Jos joku ihminen on asunut Suomessa jo pari vuotta eikä puhu Suomeä yhtään, jotkut sanovat, että hän ei kunnioita suomalaista. Mutta se ei ole helppoa. Kirjoitan tämän postauksen kaikkien ulkomaalaiset puolustukseksi, jotka opiskelevat ahkerasti ja sinnikkäästi suomen kielioppia - se on vaikeaa!
Ensimmäinen vuosi Suomessa meni minulla mukavasti. Joka kerta kun sanoin jotain suomeksi se teki hyvän vaikutuksen. Uusien sanojen opiskeleminen oli hauskaa, mutta hauskuus meni nopeasti ohi, kun yritin yhdistää sanoja lauseiksi. Silloin alkaa jo tuntua avaruustieteeltä...
Usein jokainen sana pitää muotoilla, siis sanakirjasta ei ole paljon hyötyä. Ei voi käyttää pelkkä infinitiiviä. On pakko opiskella kielioppia joka sisältää enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, ja lisäksi on pakko opiskella puhekielta kun sitä käytetään arjessa.
Kun haluan maksaa kaupassa ostoksia katsomatta hintaa kassalla, kuulen myyjältä jotain selläistä ... YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Näytä minulle nämä sanat sanakirjasta.
Osallistuminen arkipäivän keskusteluihin voi olla pelottavaa. Pari vuotta Suomessa on jo mennyt ja 'ysi kasi' on jo opiskeltu, mutta kielen opiskelu korkealle tasolle on vaikeaa.
Haluaisin kirjoittaa Roman Schatzista. Hän on Saksassa syntynyt suomalainen toimittaja ja kirjailija, kiiltävä esimerkki ihmisestä kuka on opiskellut aikuisena suomen kieltä aivan alusta huippukorkeimmalle tasolle. Se on tosiasia, mutta haluaisin useammin huomioitavan, että hän on poikkeuksellinen. Opiskeleminen Suomea korkealle tasolle on vaikeaa ja opiskeleminen sen äidikielen tasolle on oikeasti mahdotonta kun se ei ole äidinkieli.
I'm writing this post in defence of all the diligent, hardworking people learning the Finnish grammar - it's not that easy!
My first year in Finland went smoothly when saying whatever in Finnish made a good impression. Learning the new words was even fun, but the fun was quickly over when I tried to connect these words in order to create some sentence - because already here the rocket science begins.
Often every single word has to be altered, so dictionary doesn't help much. You can't use only infinitives. You must learn the grammar, which includes more exceptions than rules, and on top of that - you must learn the colloquial language, as it is in everyday use.
When I want to pay for my shopping without reading price from the cash register, I would hear from the shop assistant sth like: YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Show me that in dictionary.
Difficulty in participating in the everyday life conversations can be very demotivating.
Few years in Finland have passed, I've learned 'ysi kasi' and more, but learning Finnish to the higher level is hard.
I'd like to mention Roman Schatz. He is the German-born Finnish journalist and author, shining example of person who has learned Finnish language from the very beginning as an adult. And he learned it to the highest possible level. Well, this is fact, no one disagrees. I would just like to hear more often, that this man is an exception. Learning Finnish to the communicative and to the good level requires much work, but learning it to the native speaker level is hardly possible as we simply are not the native speakers.
Ei kukaan odota Suomeen tulevan turistin osaavansa suomea, mutta kun ulkomaalainen päättää asua Suomessa, häneltä odotetaan suomen kieltä jollain tasolla, ja nämä odotukset kasvavat joka vuosi. Jos joku ihminen on asunut Suomessa jo pari vuotta eikä puhu Suomeä yhtään, jotkut sanovat, että hän ei kunnioita suomalaista. Mutta se ei ole helppoa. Kirjoitan tämän postauksen kaikkien ulkomaalaiset puolustukseksi, jotka opiskelevat ahkerasti ja sinnikkäästi suomen kielioppia - se on vaikeaa!
Ensimmäinen vuosi Suomessa meni minulla mukavasti. Joka kerta kun sanoin jotain suomeksi se teki hyvän vaikutuksen. Uusien sanojen opiskeleminen oli hauskaa, mutta hauskuus meni nopeasti ohi, kun yritin yhdistää sanoja lauseiksi. Silloin alkaa jo tuntua avaruustieteeltä...
Usein jokainen sana pitää muotoilla, siis sanakirjasta ei ole paljon hyötyä. Ei voi käyttää pelkkä infinitiiviä. On pakko opiskella kielioppia joka sisältää enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, ja lisäksi on pakko opiskella puhekielta kun sitä käytetään arjessa.
Kun haluan maksaa kaupassa ostoksia katsomatta hintaa kassalla, kuulen myyjältä jotain selläistä ... YSI KASI SEISKYTVIIS ... aha. Näytä minulle nämä sanat sanakirjasta.
Osallistuminen arkipäivän keskusteluihin voi olla pelottavaa. Pari vuotta Suomessa on jo mennyt ja 'ysi kasi' on jo opiskeltu, mutta kielen opiskelu korkealle tasolle on vaikeaa.
Haluaisin kirjoittaa Roman Schatzista. Hän on Saksassa syntynyt suomalainen toimittaja ja kirjailija, kiiltävä esimerkki ihmisestä kuka on opiskellut aikuisena suomen kieltä aivan alusta huippukorkeimmalle tasolle. Se on tosiasia, mutta haluaisin useammin huomioitavan, että hän on poikkeuksellinen. Opiskeleminen Suomea korkealle tasolle on vaikeaa ja opiskeleminen sen äidikielen tasolle on oikeasti mahdotonta kun se ei ole äidinkieli.
Tuesday, October 18, 2011
No hurry / Ilman kiirettä
Getting used to the Finnish rythm of the everyday life took me a lot of time. Finns don't hurry. Rarely I see here people running to the bus or train. Only few times I have witnessed customers' impatience caused by the slowly progressing checkout queue.
And I have to admit, few times I was that unpatient customer.
I always used to be in a hurry in general, but in Finland I was forced to slow down.
In Finland no one sends angry looks nor comments standing in a queue to checkout when sb trying to pay with card forgets PIN number, or forgets to weight vegetables - what means few minutes more of waiting for everyone.
Once I was crossing the street on the red light. The street was totally empty, I could see about kilometer of the street looking to the right and left. Suddenly I heard the shout behind my back: 'You are breaking the law!' The shouting man looked really angry.
I guess crossing street on the red light is not a big crime, but obviously according to the Finnish social-behavioral standards - it was more serious than I supposed.
Suomalaiseen arkielämän rytmiin tottuminen on vienyt minulta hyvin paljon aikaa.
Suomalaisilla ei ole kiirettä. Hyvin harvoin olen nähnyt ihmisten juoksevan busiin tai junaan.
Vain pari kertaa olen nähnyt kaupassa kärsimättömän asiakkaan kun jono kassalla hidastelee.
Pari kertaa tämä malttamaton asiakas oli minä.
Olen aina ollut kiireinen, mutta Suomessa minun oli pakko hidastaa.
Suomessa ei kukaan näytä vihaista ilmetta tai sano kommenteja jonossa kassalla, kun asiakas kassalla unohdaa PIN numeron tai unohdaa puntaroida vihanneksia, ja se tarkoittaa kaikille pari lisä minuuttia odottamista jonossa.
Kerran olin ylittämäässä katua punaisilla. Katu oli aivan tyhjä. Pystyin näkemään katua kilometri vasemmalle ja oikealle. Yhtäkkiä kuulin huuto minun takana, "NYT RIKOT LAKIA!" huutava mies näytti vihaiselta. Minusta kadun ylittäminen punaisilla ei ole suuri rike. Kuitenkin näyttää sitä, että suomalaiset sosiaaliset käyttäytymis standardit ovat tärkeämpiä kuin luulin.
And I have to admit, few times I was that unpatient customer.
I always used to be in a hurry in general, but in Finland I was forced to slow down.
In Finland no one sends angry looks nor comments standing in a queue to checkout when sb trying to pay with card forgets PIN number, or forgets to weight vegetables - what means few minutes more of waiting for everyone.
Once I was crossing the street on the red light. The street was totally empty, I could see about kilometer of the street looking to the right and left. Suddenly I heard the shout behind my back: 'You are breaking the law!' The shouting man looked really angry.
I guess crossing street on the red light is not a big crime, but obviously according to the Finnish social-behavioral standards - it was more serious than I supposed.
Suomalaiseen arkielämän rytmiin tottuminen on vienyt minulta hyvin paljon aikaa.
Suomalaisilla ei ole kiirettä. Hyvin harvoin olen nähnyt ihmisten juoksevan busiin tai junaan.
Vain pari kertaa olen nähnyt kaupassa kärsimättömän asiakkaan kun jono kassalla hidastelee.
Pari kertaa tämä malttamaton asiakas oli minä.
Olen aina ollut kiireinen, mutta Suomessa minun oli pakko hidastaa.
Suomessa ei kukaan näytä vihaista ilmetta tai sano kommenteja jonossa kassalla, kun asiakas kassalla unohdaa PIN numeron tai unohdaa puntaroida vihanneksia, ja se tarkoittaa kaikille pari lisä minuuttia odottamista jonossa.
Kerran olin ylittämäässä katua punaisilla. Katu oli aivan tyhjä. Pystyin näkemään katua kilometri vasemmalle ja oikealle. Yhtäkkiä kuulin huuto minun takana, "NYT RIKOT LAKIA!" huutava mies näytti vihaiselta. Minusta kadun ylittäminen punaisilla ei ole suuri rike. Kuitenkin näyttää sitä, että suomalaiset sosiaaliset käyttäytymis standardit ovat tärkeämpiä kuin luulin.
Saturday, October 15, 2011
Take it easy! Ota iisisti! Phenomenon of Finglish
I guess, nowadays most of the languages have been influenced by the English language at some point. Finnish is not an exception. Professor Martti Nisonen introduced in 1920s term 'Finglish' to describe a mixture of Finnish and English languages. Phenomenon of mixing these two languages appeared in America but it came and developed also in Finland as the New Finglish.
Recently the New Finglish has developed even more, similarily as the amount of anglicismes has noticeably increased in languages all over the world.
From the Old Finglish I would like to mention few, which drew my attention:
heerkatti (haircut), karpetsi (garbage), loijari (lawyer), rapoli (truoble), vörnitseri (furniture)
Here are some of my favourite new anglicismes in the Finnish language:
brändi (brand), bodari (body builder), buukata (to book, reserve),
deittailla (to date sb), grillata (to grill), hampurilainen (hamburger),
fiilis (feeling), friikki (freak), jees (all right), luuseri (loser),
läppäri (laptop), matsi (match), meikki (make up),
rokkari (rock musician), simppeli (simple), sinkku (single)
trafiikki (traffic), tatska (tattoo), tsekata (to check)
And last but not least, the whole saying: Ota iisisti! = Take it easy! :-)
Recently the New Finglish has developed even more, similarily as the amount of anglicismes has noticeably increased in languages all over the world.
From the Old Finglish I would like to mention few, which drew my attention:
heerkatti (haircut), karpetsi (garbage), loijari (lawyer), rapoli (truoble), vörnitseri (furniture)
Here are some of my favourite new anglicismes in the Finnish language:
brändi (brand), bodari (body builder), buukata (to book, reserve),
deittailla (to date sb), grillata (to grill), hampurilainen (hamburger),
fiilis (feeling), friikki (freak), jees (all right), luuseri (loser),
läppäri (laptop), matsi (match), meikki (make up),
rokkari (rock musician), simppeli (simple), sinkku (single)
trafiikki (traffic), tatska (tattoo), tsekata (to check)
And last but not least, the whole saying: Ota iisisti! = Take it easy! :-)
Wednesday, October 12, 2011
minimalistic and simplistic Finnish design
I have written post about the Finnish Art Nouveau, but Finnish modern design is far from that style.
Modern Finnish design is predominantly minimalistic, often defined with words like clean, simplistic, linear, organic, innovative, functional, of the original styling and high-quality.
There are some Finnish brands like Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman , which are very popular and highly appreciated. Their products are widely bought for gifts, especially for the most relevant occasions and celebrations.
I see in that subject one the examples of the cultural differences between Finland and Poland. Maybe it is rather question of taste, but its roots lie deep within the culture.
Polish design is not as definite as the Finnish one. It's generally more complex, vivid, products are more decorated, patterns more colourful, with attention to the details, and the assortment is miscellaneous.
I used to have major problem with buying souvenirs from Finland before my visits to Poland. Everyone expects something originally Finnish, but the products of the Finnish design are often underestimated, as they look so simple. Gift is expected to be more noticeable, showy.
A Finnish friend of mine, art lover and collector, has once told me, that artworks of the clear design give space for thinking and reflection. The complex artworks make us bored sooner. That's really interesting point of view.
Too sum up I can write, that for Finns often much is too much, but on the other side, for the others sometimes little can be too little ...
Alvar Aalto was the legend of the Finnish architecture and design, here's link to see products of his design. Eero Aarnio is one of the great innovators of modern furniture design, here's link to his design website.
Moderni suomalainen muotoilu on etupäässä minimalistista. On mahdotonta olla tätä huomioimatta. Usein sitä kuvataan sanoilla yksinkertainen, selkeä, simplistinen, lineaarinen, luonnonmukainen, innovatiivinen,
Suomalaiset tuotemerkit kuin mm. Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman ovat Suomessa erittäin hyvin tunnettuja ja suuresti arvostettuja. Heidän tuoteita ostetaan lahjaksi, varsinkin merkittävien tapahtumien tai juhlien kunniaksi.
Minusta, tämä aihe on pieni esimerkki kulttuurieroista Suomen ja Puolan välillä. Ehkä se on ennemmän makuero, kuitenkin nämä erot johtuvat kulttuurien erilaisuudesta.
Puolalainen muotoilu ei ole tosi selvästi määritelty kuin suomalainen. Puolassa pidetään enemmän koristeista ja väreistä, yksityiskohdat ovat tärkeitä ja useasti kuviot ovat monimutkaisia, tuoteiden valikoima on sekalainen. Minulla on aina ongelma ennen Puolaan menoa, kun haluan ostaa tuliaisia tai muita lahjoja. Kaikki odottavat jotain suomalaista, mutta ne suositut suomalaisen muotoilun mukaan tehdyt tuotteet, ovat Puolassa usein aliarvostettuja. Lahjan pitää olla näyttävä, huomattava, ei tosi simppeli:-) Suomalainen ystäväni (taiteen tuntija ja keräilijä) sanoi minulle, että minimalistinen taideteos antaa tilaa ajatella ja pohtia asioita. Monimutkaiseen kyllästyy nopeammin. Mielenkiintoinen näkökulma. Lyhyesti voi sanoa, että suomalaisille liika on liika, kuitenkin muille joskus vähän, voi olla liian vähän ...
Modern Finnish design is predominantly minimalistic, often defined with words like clean, simplistic, linear, organic, innovative, functional, of the original styling and high-quality.
There are some Finnish brands like Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman , which are very popular and highly appreciated. Their products are widely bought for gifts, especially for the most relevant occasions and celebrations.
I see in that subject one the examples of the cultural differences between Finland and Poland. Maybe it is rather question of taste, but its roots lie deep within the culture.
Polish design is not as definite as the Finnish one. It's generally more complex, vivid, products are more decorated, patterns more colourful, with attention to the details, and the assortment is miscellaneous.
I used to have major problem with buying souvenirs from Finland before my visits to Poland. Everyone expects something originally Finnish, but the products of the Finnish design are often underestimated, as they look so simple. Gift is expected to be more noticeable, showy.
A Finnish friend of mine, art lover and collector, has once told me, that artworks of the clear design give space for thinking and reflection. The complex artworks make us bored sooner. That's really interesting point of view.
Too sum up I can write, that for Finns often much is too much, but on the other side, for the others sometimes little can be too little ...
Alvar Aalto was the legend of the Finnish architecture and design, here's link to see products of his design. Eero Aarnio is one of the great innovators of modern furniture design, here's link to his design website.
Moderni suomalainen muotoilu on etupäässä minimalistista. On mahdotonta olla tätä huomioimatta. Usein sitä kuvataan sanoilla yksinkertainen, selkeä, simplistinen, lineaarinen, luonnonmukainen, innovatiivinen,
Suomalaiset tuotemerkit kuin mm. Marimekko , Arabia , Iittala , Aarikka , Pentik , Kalevala Koru , Hackman ovat Suomessa erittäin hyvin tunnettuja ja suuresti arvostettuja. Heidän tuoteita ostetaan lahjaksi, varsinkin merkittävien tapahtumien tai juhlien kunniaksi.
Minusta, tämä aihe on pieni esimerkki kulttuurieroista Suomen ja Puolan välillä. Ehkä se on ennemmän makuero, kuitenkin nämä erot johtuvat kulttuurien erilaisuudesta.
Puolalainen muotoilu ei ole tosi selvästi määritelty kuin suomalainen. Puolassa pidetään enemmän koristeista ja väreistä, yksityiskohdat ovat tärkeitä ja useasti kuviot ovat monimutkaisia, tuoteiden valikoima on sekalainen. Minulla on aina ongelma ennen Puolaan menoa, kun haluan ostaa tuliaisia tai muita lahjoja. Kaikki odottavat jotain suomalaista, mutta ne suositut suomalaisen muotoilun mukaan tehdyt tuotteet, ovat Puolassa usein aliarvostettuja. Lahjan pitää olla näyttävä, huomattava, ei tosi simppeli:-) Suomalainen ystäväni (taiteen tuntija ja keräilijä) sanoi minulle, että minimalistinen taideteos antaa tilaa ajatella ja pohtia asioita. Monimutkaiseen kyllästyy nopeammin. Mielenkiintoinen näkökulma. Lyhyesti voi sanoa, että suomalaisille liika on liika, kuitenkin muille joskus vähän, voi olla liian vähän ...
Sunday, October 9, 2011
Finnish small talk
I decided to write about the Finnish small talk although it's hard to write about something practically non-existent.Small talk is a form of social communication, informal type of conversation to start or keep interaction with the other people, e.g. in order to fill akward silence. Not in Finland.
Finns just don't make the small talks. They don't need them. There's even no term for a small talk in Finnish language. The closest term is 'jutustelu', but it doesn't have the exactly the same meaning. In Finland silence is considered as a part of communication (as I've heard many times).
Finns are totally comfortable with silence. Im not, I feel uncomfotable standing or sitting next to the other person without talking. To me, it's like ignoring the neighbour. I used to be talkative person, but because I'm living in Finland I felt I had to bit by bit 'correct' this unwelcome feature.
I don't wanna be received as intruder.
Few times while being with kids at the public playgrounds I tried to make small talk with the other mothers. Result was always similar - they answered me at most with some 'joo' word, and after that started writing smses or shortly left. I don't think the reason was fact that I'm a foreigner.
In the open club for toddlers and parents, I have seen mothers sitting around the playing children, and despite they had nothing to do - they were not talking to each other.
Summing up: Finns are generally reserved and introverts, and they require their personal space to be respected :-(
Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka on vaikeaa kirjoittaa jostakin lähes olemattomasta.
Jutustelu on sosiaalisia suhteita ylläpitävää keskustelu, käytetty es. kun halutaan välttää kiusallista hiljaisuutta. Mutta ei Suomessa. Suomessa jutustelua ei ole, ja ei ole siihen tarvetta. Suomen kielestä ei edes löydy tarkkaa käännöstä small talkille. 'Jutustelu' on lähin käännös, mutta ei aivan täsmällinen.
Kuulin monesti, että Suomessa hiljaisuus on osa kommunikaatiota, tai jopa kommunikaatioväline. Suomalaiset ovat täysin tyytyväisiä kun ollaan hiljaa. Minä en ole. Kun seison tai istun jonkun viereen, minusta tuntuu että pitäisi keskustella. Jos en puhu, tuntuu kuin ignoroin hänet. Olen aina ollut puhelias, mutta parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen, olen jo vähän 'korjannut' tämän ei-tervetulleen erikoisuuden. En halua olla tunkeileva.
Lasten kanssa leikkipuistossa yritin pari kertaa jutella small talkia muiden äitien kanssa. Tavallisesti he vastasivat (tai ei) joku 'joo' sanalla, ja rupesivat lähettämään tekstiviestejä tai kohta lähtivät pois. Mutta en usko, että se johtuu aina siitä, että olen ulkomaalainen. Kun kävin lasten kerhossa, jossa oli monta lasta ja äitiä, naiset istuivat lasten ympärillä tekemättä mitään, ja he eivät keskustelleet toistensa kanssa.
Yhteenveto: Suomalaiset ovat yleensä vähäpuheisiä, varautuneita, sisäänpäin suuntautuneita, ja haluavat säilyttää henkilökohtaisen tilan:-(
Finns just don't make the small talks. They don't need them. There's even no term for a small talk in Finnish language. The closest term is 'jutustelu', but it doesn't have the exactly the same meaning. In Finland silence is considered as a part of communication (as I've heard many times).
Finns are totally comfortable with silence. Im not, I feel uncomfotable standing or sitting next to the other person without talking. To me, it's like ignoring the neighbour. I used to be talkative person, but because I'm living in Finland I felt I had to bit by bit 'correct' this unwelcome feature.
I don't wanna be received as intruder.
Few times while being with kids at the public playgrounds I tried to make small talk with the other mothers. Result was always similar - they answered me at most with some 'joo' word, and after that started writing smses or shortly left. I don't think the reason was fact that I'm a foreigner.
In the open club for toddlers and parents, I have seen mothers sitting around the playing children, and despite they had nothing to do - they were not talking to each other.
Summing up: Finns are generally reserved and introverts, and they require their personal space to be respected :-(
Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka on vaikeaa kirjoittaa jostakin lähes olemattomasta.
Jutustelu on sosiaalisia suhteita ylläpitävää keskustelu, käytetty es. kun halutaan välttää kiusallista hiljaisuutta. Mutta ei Suomessa. Suomessa jutustelua ei ole, ja ei ole siihen tarvetta. Suomen kielestä ei edes löydy tarkkaa käännöstä small talkille. 'Jutustelu' on lähin käännös, mutta ei aivan täsmällinen.
Kuulin monesti, että Suomessa hiljaisuus on osa kommunikaatiota, tai jopa kommunikaatioväline. Suomalaiset ovat täysin tyytyväisiä kun ollaan hiljaa. Minä en ole. Kun seison tai istun jonkun viereen, minusta tuntuu että pitäisi keskustella. Jos en puhu, tuntuu kuin ignoroin hänet. Olen aina ollut puhelias, mutta parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen, olen jo vähän 'korjannut' tämän ei-tervetulleen erikoisuuden. En halua olla tunkeileva.
Lasten kanssa leikkipuistossa yritin pari kertaa jutella small talkia muiden äitien kanssa. Tavallisesti he vastasivat (tai ei) joku 'joo' sanalla, ja rupesivat lähettämään tekstiviestejä tai kohta lähtivät pois. Mutta en usko, että se johtuu aina siitä, että olen ulkomaalainen. Kun kävin lasten kerhossa, jossa oli monta lasta ja äitiä, naiset istuivat lasten ympärillä tekemättä mitään, ja he eivät keskustelleet toistensa kanssa.
Yhteenveto: Suomalaiset ovat yleensä vähäpuheisiä, varautuneita, sisäänpäin suuntautuneita, ja haluavat säilyttää henkilökohtaisen tilan:-(
Saturday, October 8, 2011
Finnish first names, Etunimet
Finland is a country of thousands of lakes but also seems to me to be a country of thousands of first names. I have been living in Finland for 7 years and still I meet some unknown Finnish first names. Moreover, I am not always sure is some name feminine or masculine. By the way, the Finnish language does not distinguish between grammatical gender.
I know Im not alone with that problem. My husband's name is Kari. When he attended some conference in Italy, he was admitted hotel room to share with some lady, as they were sure Kari is a feminine name.
Some examples of the Finnish first names: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - there are all girls, now the men: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka.
Some names have the exact meaning, like Armas (beloved), Helmi (pearl), Kanerva (heather), Kielo (lily-of-the-valley), Kukka (flower), Lahja (gift), Laina (loan,credit-really!), Lemmikki (forget-me-not), Lempi (favourite), Lumi (snow), Orvokki (violet), Pilvi (cloud), Pyry (snow storm,blizzard), Ruusu (rose), Tuuli (wind), Into (enthusiasm,passion), Onni (happiness), Satu (fairytale), Suvi (summer), Taisto (fight,battle), Toivo (hope), Usko (faith), Valo (light), Uljas (brave), Urho (hero), Utu (fog).
... and some of the unisex names: Muisto (memory), Oma (own), Varma (sure), Vieno (gentle).
There are also of course in use the worlwide popular for ages names, e.g. of Biblical origin.
Most of them got Finnish versions, I mention the most interesting ones:
Aki (Joachim), Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip).
Suomi on tuhansien järvien maa, mutta minusta se on myös tuhansien etunimien maa. Olen asunut Suomessa jo 7 vuotta, enkä vieläkään tunne kaikkien etunimien. Lisäksi, en ole aina varma, onko joku nimi naisen tai miehen. Sivumennen sanoen Suomen kielessä sanoilla ei ole sukua. Tiedän, että muillakin on sama ongelma. Minun mieheni nimi on Kari. Kun hän kävi konferenssissa Italiassa, nimen perusteella hänelle annettiin hotellihuone jonkun naisen kanssa, koska ajattelivat hänen olevansa nainen.
Pari esimerkkiä suomalaisista etunimista: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - ne kaikki ovat naisten nimiä, tässä miesten: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka. Nimet, joilla on tarkka merkitys: Armas, Helmi, Kanerva, Kielo, Kukka, Lahja, Laina, Lemmikki, Lempi, Lumi, Orvokki, Pulmu, Pilvi, Pyry, Ruusu, Tuuli, Into, Onni, Satu, Suvi, Taisto, Toivo, Usko, Valo, Uljas, Urho, Utu. Käytössä ovat myös nimet, jotka sopivat molemmille sukupuolille, es. Muisto, Oma, Varma, Vieno.
On vielä mielenkiintoistä, miten Suomalaiset ovat muuttuneet ikivanhat ympäri maailmaan käytetty nimet, pari esimerkkiä: Aki on suomalainen muunnos nimestä Joachim, Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip). ufff ...
I know Im not alone with that problem. My husband's name is Kari. When he attended some conference in Italy, he was admitted hotel room to share with some lady, as they were sure Kari is a feminine name.
Some examples of the Finnish first names: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - there are all girls, now the men: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka.
Some names have the exact meaning, like Armas (beloved), Helmi (pearl), Kanerva (heather), Kielo (lily-of-the-valley), Kukka (flower), Lahja (gift), Laina (loan,credit-really!), Lemmikki (forget-me-not), Lempi (favourite), Lumi (snow), Orvokki (violet), Pilvi (cloud), Pyry (snow storm,blizzard), Ruusu (rose), Tuuli (wind), Into (enthusiasm,passion), Onni (happiness), Satu (fairytale), Suvi (summer), Taisto (fight,battle), Toivo (hope), Usko (faith), Valo (light), Uljas (brave), Urho (hero), Utu (fog).
... and some of the unisex names: Muisto (memory), Oma (own), Varma (sure), Vieno (gentle).
There are also of course in use the worlwide popular for ages names, e.g. of Biblical origin.
Most of them got Finnish versions, I mention the most interesting ones:
Aki (Joachim), Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip).
Suomi on tuhansien järvien maa, mutta minusta se on myös tuhansien etunimien maa. Olen asunut Suomessa jo 7 vuotta, enkä vieläkään tunne kaikkien etunimien. Lisäksi, en ole aina varma, onko joku nimi naisen tai miehen. Sivumennen sanoen Suomen kielessä sanoilla ei ole sukua. Tiedän, että muillakin on sama ongelma. Minun mieheni nimi on Kari. Kun hän kävi konferenssissa Italiassa, nimen perusteella hänelle annettiin hotellihuone jonkun naisen kanssa, koska ajattelivat hänen olevansa nainen.
Pari esimerkkiä suomalaisista etunimista: Aino, Aune, Auri, Eine, Essi, Hely, Hille, Kerttu, Kyllikki, Mielikki, Terhikki, Peppi, Raake, Sohvi, Sointu, Toini, Tuire, Tytti, Ulpu, Varpu, - ne kaikki ovat naisten nimiä, tässä miesten: Ahvo, Hemminki, Immo, Kyösti, Lyly, Miska, Nuutti, Panu, Sampsa, Tuukka. Nimet, joilla on tarkka merkitys: Armas, Helmi, Kanerva, Kielo, Kukka, Lahja, Laina, Lemmikki, Lempi, Lumi, Orvokki, Pulmu, Pilvi, Pyry, Ruusu, Tuuli, Into, Onni, Satu, Suvi, Taisto, Toivo, Usko, Valo, Uljas, Urho, Utu. Käytössä ovat myös nimet, jotka sopivat molemmille sukupuolille, es. Muisto, Oma, Varma, Vieno.
On vielä mielenkiintoistä, miten Suomalaiset ovat muuttuneet ikivanhat ympäri maailmaan käytetty nimet, pari esimerkkiä: Aki on suomalainen muunnos nimestä Joachim, Aapo (Abraham), Aapeli (Abel), Aatami (Adam), Aatu (Adolf), Eetu (Edvard), Heidi (Adelaide), Jyrki & Yrjö (George), Tapani (Stephen), Kaapo (Gabriel), Kustaa & Kyösti (Gustav), Manu (Emmanuel), Paavo (Paul), Pekka (Peter), Pertti (Albert), Perttu (Batholomew), Risto (Christopher), Saku (Zachary), Santeri (Alexander), Selja (Cecilia), Taavetti (David), Tatu & Taneli (Daniel), Teemu (Nikodemus), Tiia (Dorothea), Vilppu (Philip). ufff ...
Friday, October 7, 2011
affection for nature
I appreciate Finns' affection for nature. They want to be as close to the nature as possible.
Finland is a country of over 180 000 lakes and almost 180 000 islands. Over two-thirds of its area is covered with forests, and they call forests Finland's green gold. Summer cottages are most liked and popular place to spend free time in Finland. Finns own over half a million of summer cottages. There are also many cottages for rent.
Weekends and summers are perfect if they are spent in the summer cottages, possibly close to the forest and some lake or other water, and possibly far away from the other cottages:-)
They go fishing, swimming, boating, rowing, picking mushrooms or berries, grilling, or just relaxing in a silence ... and they all go to sauna of course. Here are some pics of the Finnish nature.
Arvostan suomalaisten kiintymystä luontoon. He haluavat olla lähellä luontoa, niin paljon kuin mahdollista. Suomessä on yli 180 000 järveä ja lähes 180 000 saarta. Yli kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsää. On sanonta, että metsät ovat Suomen vihreä kulta. Kesämokit ovat suosittuja lomapaikkoja, ja suosituimpia kesämökkien paikkoja ovat metsät, vesistöjen rannoilla. Hyvä, kun mökki on mahdollisesti kaukana muista mökeistä. Suomalaiset omistavat melkein puoli miljoonaa kesämökkiä. Mökkejä voi myös vuokrata. Siellä voi liikkua luonnossa, kalastaa, uida, soutaa, veneillä, poimia marjoja ja sieniä, grillata, tai vain rauhassa rentoutua ... ja tietysti käydä saunassa. Tässä pari Suomen luontokuvaa.
Finland is a country of over 180 000 lakes and almost 180 000 islands. Over two-thirds of its area is covered with forests, and they call forests Finland's green gold. Summer cottages are most liked and popular place to spend free time in Finland. Finns own over half a million of summer cottages. There are also many cottages for rent.
Weekends and summers are perfect if they are spent in the summer cottages, possibly close to the forest and some lake or other water, and possibly far away from the other cottages:-)
They go fishing, swimming, boating, rowing, picking mushrooms or berries, grilling, or just relaxing in a silence ... and they all go to sauna of course. Here are some pics of the Finnish nature.
Arvostan suomalaisten kiintymystä luontoon. He haluavat olla lähellä luontoa, niin paljon kuin mahdollista. Suomessä on yli 180 000 järveä ja lähes 180 000 saarta. Yli kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsää. On sanonta, että metsät ovat Suomen vihreä kulta. Kesämokit ovat suosittuja lomapaikkoja, ja suosituimpia kesämökkien paikkoja ovat metsät, vesistöjen rannoilla. Hyvä, kun mökki on mahdollisesti kaukana muista mökeistä. Suomalaiset omistavat melkein puoli miljoonaa kesämökkiä. Mökkejä voi myös vuokrata. Siellä voi liikkua luonnossa, kalastaa, uida, soutaa, veneillä, poimia marjoja ja sieniä, grillata, tai vain rauhassa rentoutua ... ja tietysti käydä saunassa. Tässä pari Suomen luontokuvaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)